Haaveista totta: Millaisin miettein ensim­mäi­sel­le pidem­mäl­le pyö­rä­mat­kal­le?

Baltian pyörämatka kartta
Kesällä 2019 toteutin ensim­mäi­sen pidemmän pyö­rä­mat­ka­ni ja poljin Baltian maiden halki. Millainen oli visioni unelmieni matkasta ennen pyörän selkään nouse­mis­ta?

”Mikä on kantanut mua eteenpäin viime aikoina? Mun pyö­rä­mat­kau­nel­ma­ni! Haaveilen jat­ku­vas­ti siitä hetkestä, kun olen taas vapaa ja voin lähteä polkemaan kohti tun­te­ma­ton­ta. Haluan haastaa itseni, testata rajojani ja ottaa jokaisen päivän kii­tol­li­ses­ti vastaan yllä­tyk­se­nä, seik­kai­lu­na, mys­tee­ri­nä, lahjana. Helppoa tuskin tulee aina olemaan, mutta toivon voimaa vas­toin­käy­mi­sis­tä sel­viä­mi­seen.”

Näin kuvailin tun­nel­mia­ni ankaran flunssan ja työ­kii­rei­den lomassa keväällä 2019. Edessä olisi viimein kesä, jolloin en olisi pel­käs­tään töissä, ja suun­ni­tel­ma­ni oli selvä: lähtisin pidem­mäl­le pyö­rä­reis­sul­le. Sel­lai­ses­ta olin haa­veil­lut jo vuosia, mutta toteutus oli tois­tai­sek­si tyssännyt vähäisiin kesä­lo­miin. Nyt kunnon pyö­rä­mat­kal­le läh­te­mi­seen olisi viimein tilaisuus, ja en totisesti jättäisi sitä käyt­tä­mät­tä.

“Pidempi pyö­rä­reis­su” lienee varsin suh­teel­li­nen käsite, mutta omassa tapauk­ses­sa­ni kyseessä oli tavoite upgrei­da­ta siihen astiset pitkät vii­kon­lo­put kun­nol­li­seen, 4 — 6 viikon mit­tai­seen reissuun. Siinä pääsisi seik­kai­lu­fii­lik­siin jo aivan eri tavalla.

Millaisin suun­ni­tel­min siis lähdin pyö­rä­mat­kal­le­ni?

Poh­joi­seen vai etelään?

Ensim­mäi­nen olen­nai­nen päätös pyö­rä­mat­kan suun­nit­te­lus­sa oli tietenkin reissun kohde: mihin ilman­suun­taan kään­täi­sin ohjaus­tan­gon sul­jet­tua­ni pyö­rä­va­ras­ton oven?

Ensim­mäi­nen aja­tuk­se­ni oli lähteä poh­joi­seen: polkisin Lappiin ja aina Jää­me­rel­le asti!

Sitten mietin asiaa hieman tarkemmin. Idea Jää­me­res­tä hou­kut­te­li suuresti, mutta sinne men­näk­se­ni joutuisin toden­nä­köi­ses­ti inves­toi­maan paljon uusiin varus­tei­siin. Ret­ki­ma­joit­tee­ni on riip­pu­mat­to, mutta pohjoisen puut­to­mil­la alueilla siitä ei olisi paljon iloa. Lisäksi ilmasto vaih­te­li­si toden­nä­köi­ses­ti sen verran matkan varrella, että myös vaa­te­va­li­koi­maa pitäisi olla enemmän mukana. Mietin myös pyö­rän­kor­jaus­tai­to­ja­ni (tai oikeas­taan niiden puutetta): entä jos pyöräni hajoaisi jollain hil­jai­sel­la tiellä sadan kilo­met­rin päässä seu­raa­vas­ta kylästä tai kau­pun­gis­ta?

Seu­raa­vak­si mietin etelää: ensin lautalla Suo­men­lah­den yli Tal­lin­naan ja siitä sitten eteenpäin.

Tämä vaih­toeh­to tuntui käytännön tasolla hel­pom­mal­ta. Sel­viäi­sin pitkälti jo omis­ta­mil­la­ni varus­teil­la. Sää­olo­suh­teet olisivat toden­nä­köi­sem­min sta­bii­lim­mat, joten pärjäisin pitkälti kesä­kamp­peil­la. Tämä puo­les­taan keven­täi­si kuormaa kummasti. Lisäksi asutus on Baltiassa Lappia tiheämpää, joten toden­nä­köi­syys avun ja pyö­rän­huol­to­pal­ve­lui­den löy­tä­mi­seen olisi tiukassa tilan­tees­sa parempi. Huokea hintataso teki Baltiasta niin ikään hou­kut­te­le­vam­man kohteen, sillä reis­su­bud­jet­ti­ni ei olisi rajaton. Sel­viäi­sin myös toden­nä­köi­ses­ti vähem­mil­lä hyt­ty­sen­pis­toil­la. Ja niin, olinhan toki lukui­sil­la lyhyillä Viron-reis­suil­la­ni aina haa­veil­lut voivani polkea pitempään ja kauemmas. Nyt voisin vii­mein­kin tehdä niin!

Suun­ni­tel­ma­na suun­nit­te­le­mat­to­muus

Yleistä suuntaa — Baltian maiden läpi pyöräilyä — lukuun ottamatta tahdoin tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti pitää suun­ni­tel­ma­ni mah­dol­li­sim­man avoimina. Mie­les­sä­ni oli toki muutama paikka, jotka hou­kut­te­li­vat minua erityisen paljon (Peip­si­jär­vi ja Kaakkois-Viro muun muassa), mutta en laatinut mitään var­si­nais­ta reit­ti­suun­ni­tel­maa, päivä ja viikko-ohjel­mis­ta puhu­mat­ta­kaan. Halusin nime­no­maan hetkeksi irti ohjel­moi­dus­ta ja ennalta-arvat­ta­vas­ta arjesta, joten miksi sitou­tui­sin tiuk­koi­hin suun­ni­tel­miin? Suuntani muo­tou­tui­si matkan edetessä fiilisten mukaan.

En asettanut reissuani varten myöskään mitään tiukkoja kilo­met­ri­ta­voit­tei­ta. Mie­les­sä­ni kaavailin kuitenkin, että pol­ke­mal­la noin 500 kilo­met­rin viik­ko­tah­tia matka etenisi mukavasti, mutta ehtisin tehdä muutakin kuin vain istua pyörän selässä. Mitään selkeää pää­te­pis­tet­tä reissulle minulla ei ollut mielessä, mutta tahdoin pyöräillä ainakin kaikkien Baltian maiden halki. En siis tehnyt selkeää päätöstä, palai­sin­ko Baltian kautta myös kotiin vai jat­kai­sin­ko matkaa vielä syvem­mäl­le Euroop­paan.

En halunnut myöskään mää­ri­tel­lä tarkkaa paluu­päi­vää­ni vaan ainoas­taan, että olisin reissussa “ainakin kuukauden”. Tuntui, että tarkan paluu­päi­vän mää­rit­te­ly olisi vienyt ajatukset liialti paluuseen jo ennen matkan alkua, ja sitä en halunnut. (Tiedoksi vastaavaa har­kit­se­vil­le: vakuu­tus­yh­tiöt eivät vält­tä­mät­tä arvosta paluu­päi­vät­tö­miä reissuja. Jos siis haluaa mak­si­moi­da vakuu­tus­tur­van­sa esi­mer­kik­si matkan yllät­tä­vän kes­key­ty­mi­sen varalta, paluu­päi­vän­mää­rä kannattaa päättää ennalta.)

Soo­lo­reis­su kevein kan­ta­muk­sin

Oli suun­ni­tel­mis­sa­ni joitain sel­keäm­piä­kin lin­jauk­sia.

Ensin­nä­kin alusta lähtien oli selvää, että toteut­tai­sin pyö­rä­reis­su­ni yksin. En missään vaiheessa edes harkinnut mitään muuta vaih­toeh­toa. Tahdoin tehdä reissusta oman reissuni ja tehdä itse omat pää­tök­se­ni. Toki mie­lel­lä­ni tapaisin matkan varrella muita pyö­räi­li­jöi­tä ja mah­dol­li­ses­ti tait­tai­sin osuuksia reissusta heidän kanssaan, mutta muuten seurassa mat­kus­ta­mi­seen väis­tä­mät­tä kuuluvat kom­pro­mis­sit eivät kerta kaikkiaan kiin­nos­ta­neet.

Mate­ri­aa­li­sel­la tasolla tavoit­tee­na­ni oli selvitä mah­dol­li­sim­man kevein kan­ta­muk­sin ja ottaa mukaani vain sen verran, mitä oikeasti tulisin tar­vit­se­maan. Gram­man­vii­lauk­sen myötä päätin pärjätä ilman ret­ki­kei­tin­tä ja hankkia päi­vit­täi­set evääni matkan varrelta.

Majoi­tuk­sen osalta suun­ni­tel­mis­sa­ni oli puo­les­taan yöpyä noin puolet öistä luonnossa ja puolet vas­taa­vas­ti sisä­ti­lois­sa. Näin voisin yhdistää sopivasti luonnosta lumou­tu­mis­ta ja askeet­tis­ta elämää tilai­suu­teen käyttää keittiötä, suihkua ja pyy­kin­pe­su­ko­net­ta.

Bud­je­til­li­ses­ti pyr­ki­myk­se­nä­ni oli puo­les­taan selvitä mah­dol­li­sim­man vähällä mutta olla sääs­tä­mät­tä väärissä asioissa: sää­tie­dot­teen luvatessa ukkos­myrs­ky­jä etsisin katon pääni päälle ja muutenkin terveys, tur­val­li­suus ja vastaavat asiat olisivat aina etusi­jal­la.

Ja kuinkas sitten kävikään?

Pyö­rä­reis­su­ni eri vaiheita, fiiliksiä ja kohteita tulen käsit­te­le­mään tarkemmin tulevan kevään kuluessa jul­kai­se­mis­sa­ni blo­gi­pos­tauk­sis­sa. Jos siis mieleesi tulee aiheita, joista haluaisit lukea lisää, nyt on oikea aika laittaa viestiä!

Mikäli suun­nit­te­let itse pyö­rä­reis­sua (tai miksei muutakin reissua) Baltian maihin, autan mie­lel­lä­ni. Laita siis kysy­myk­siä joko blogin kom­ment­tei­hin tai yksäriä jotakin kanavaa pitkin. Luon­nol­li­ses­ti minua kiin­nos­taa lukea myös muiden pyö­rä­reis­suis­ta, joten kerro ihmeessä koke­muk­sis­ta­si tai pistä linkkiä omiin blo­gi­pos­tauk­sii­si tai some­ka­na­viin.

bikepacking riippumatto
6 comments
  1. Mie­len­kiin­nol­la odotan jatkoa eli miten tässä sitten kävikään. Tuol­lai­nen pidempi pyö­rä­ret­ki olisi kyllä tosi jees!

    1. Kiitos kom­men­tis­ta, Anna! Lisää tari­noin­tia tulossa lähiai­koi­na 🙂 Joo, voin läm­pi­mäs­ti suo­si­tel­la pyö­rä­ret­kei­lyä!

  2. Hetken jo haaveilin itsekin pyö­rä­ret­kes­tä, mutta sitten muistin ettei se todel­la­kaan ole ominaisin laji minulle ja kau­pun­ki­pyö­räl­le­ni, joka sekin homeh­tu­nut auto­tal­lis­sa kesästä asti 😀 Baltiassa on paljon mie­len­kiin­tois­ta nähtävää, mukava kuulla miltä ne sitten pyörän selästä käsin näyt­täy­ty­vät!

    1. Kiitos kom­men­tis­ta! Kyllä ihan perus­pyö­räl­lä­kin pystyy pyö­rä­reis­saa­maan, kunhan se on ehjä ja toimii hyvin 🙂 Kannustan siis haa­vei­le­maan ja myös kokei­le­maan vaikka pie­ni­muo­toi­ses­ti, jos vaan yhtään kiin­nos­taa. Baltian maissa on tosiaan paljon kiin­nos­ta­via ja käymisen arvoisia kohteita, joten maltan tuskin odottaa, että saan enemmän artik­ke­lei­ta ulos.

  3. Löytyykö reis­sus­ta­si jo lisä­ker­to­muk­sia täältä blogista? Löysin vasta blogisi ja aloitin tästä pos­tauk­ses­ta. Olen polkenut Virossa 3 kesänä, joten matkasi kiin­nos­taa kovasti:)

    1. Itse asiassa juuri tällä hetkellä työstän postausta matkani ensim­mäi­ses­tä päivästä, eli kyllä, lisää mat­ka­ker­to­muk­sia on tiedossa! Koro­na­ke­vät on tässä hieman sekoit­ta­nut pakkaa, niin sen vuoksi on ollut viivettä. Hienoa kuulla, että aihe kiin­nos­taa ja että kokemusta löytyy! Olen tietysti myös erittäin kiin­nos­tu­nut muiden pyö­räi­li­jöi­den koke­muk­sis­ta eli mieluusti kuulen niistä myös enemmän 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös nämä!