”Mikä on kantanut mua eteenpäin viime aikoina? Mun pyörämatkaunelmani! Haaveilen jatkuvasti siitä hetkestä, kun olen taas vapaa ja voin lähteä polkemaan kohti tuntematonta. Haluan haastaa itseni, testata rajojani ja ottaa jokaisen päivän kiitollisesti vastaan yllätyksenä, seikkailuna, mysteerinä, lahjana. Helppoa tuskin tulee aina olemaan, mutta toivon voimaa vastoinkäymisistä selviämiseen.”
Näin kuvailin tunnelmiani ankaran flunssan ja työkiireiden lomassa keväällä 2019. Edessä olisi viimein kesä, jolloin en olisi pelkästään töissä, ja suunnitelmani oli selvä: lähtisin pidemmälle pyöräreissulle. Sellaisesta olin haaveillut jo vuosia, mutta toteutus oli toistaiseksi tyssännyt vähäisiin kesälomiin. Nyt kunnon pyörämatkalle lähtemiseen olisi viimein tilaisuus, ja en totisesti jättäisi sitä käyttämättä.
“Pidempi pyöräreissu” lienee varsin suhteellinen käsite, mutta omassa tapauksessani kyseessä oli tavoite upgreidata siihen astiset pitkät viikonloput kunnolliseen, 4 — 6 viikon mittaiseen reissuun. Siinä pääsisi seikkailufiiliksiin jo aivan eri tavalla.
Millaisin suunnitelmin siis lähdin pyörämatkalleni?
Pohjoiseen vai etelään?
Ensimmäinen olennainen päätös pyörämatkan suunnittelussa oli tietenkin reissun kohde: mihin ilmansuuntaan kääntäisin ohjaustangon suljettuani pyörävaraston oven?
Ensimmäinen ajatukseni oli lähteä pohjoiseen: polkisin Lappiin ja aina Jäämerelle asti!
Sitten mietin asiaa hieman tarkemmin. Idea Jäämerestä houkutteli suuresti, mutta sinne mennäkseni joutuisin todennäköisesti investoimaan paljon uusiin varusteisiin. Retkimajoitteeni on riippumatto, mutta pohjoisen puuttomilla alueilla siitä ei olisi paljon iloa. Lisäksi ilmasto vaihtelisi todennäköisesti sen verran matkan varrella, että myös vaatevalikoimaa pitäisi olla enemmän mukana. Mietin myös pyöränkorjaustaitojani (tai oikeastaan niiden puutetta): entä jos pyöräni hajoaisi jollain hiljaisella tiellä sadan kilometrin päässä seuraavasta kylästä tai kaupungista?
Seuraavaksi mietin etelää: ensin lautalla Suomenlahden yli Tallinnaan ja siitä sitten eteenpäin.
Tämä vaihtoehto tuntui käytännön tasolla helpommalta. Selviäisin pitkälti jo omistamillani varusteilla. Sääolosuhteet olisivat todennäköisemmin stabiilimmat, joten pärjäisin pitkälti kesäkamppeilla. Tämä puolestaan keventäisi kuormaa kummasti. Lisäksi asutus on Baltiassa Lappia tiheämpää, joten todennäköisyys avun ja pyöränhuoltopalveluiden löytämiseen olisi tiukassa tilanteessa parempi. Huokea hintataso teki Baltiasta niin ikään houkuttelevamman kohteen, sillä reissubudjettini ei olisi rajaton. Selviäisin myös todennäköisesti vähemmillä hyttysenpistoilla. Ja niin, olinhan toki lukuisilla lyhyillä Viron-reissuillani aina haaveillut voivani polkea pitempään ja kauemmas. Nyt voisin viimeinkin tehdä niin!
Suunnitelmana suunnittelemattomuus
Yleistä suuntaa — Baltian maiden läpi pyöräilyä — lukuun ottamatta tahdoin tarkoituksellisesti pitää suunnitelmani mahdollisimman avoimina. Mielessäni oli toki muutama paikka, jotka houkuttelivat minua erityisen paljon (Peipsijärvi ja Kaakkois-Viro muun muassa), mutta en laatinut mitään varsinaista reittisuunnitelmaa, päivä ja viikko-ohjelmista puhumattakaan. Halusin nimenomaan hetkeksi irti ohjelmoidusta ja ennalta-arvattavasta arjesta, joten miksi sitoutuisin tiukkoihin suunnitelmiin? Suuntani muotoutuisi matkan edetessä fiilisten mukaan.
En asettanut reissuani varten myöskään mitään tiukkoja kilometritavoitteita. Mielessäni kaavailin kuitenkin, että polkemalla noin 500 kilometrin viikkotahtia matka etenisi mukavasti, mutta ehtisin tehdä muutakin kuin vain istua pyörän selässä. Mitään selkeää päätepistettä reissulle minulla ei ollut mielessä, mutta tahdoin pyöräillä ainakin kaikkien Baltian maiden halki. En siis tehnyt selkeää päätöstä, palaisinko Baltian kautta myös kotiin vai jatkaisinko matkaa vielä syvemmälle Eurooppaan.
En halunnut myöskään määritellä tarkkaa paluupäivääni vaan ainoastaan, että olisin reissussa “ainakin kuukauden”. Tuntui, että tarkan paluupäivän määrittely olisi vienyt ajatukset liialti paluuseen jo ennen matkan alkua, ja sitä en halunnut. (Tiedoksi vastaavaa harkitseville: vakuutusyhtiöt eivät välttämättä arvosta paluupäivättömiä reissuja. Jos siis haluaa maksimoida vakuutusturvansa esimerkiksi matkan yllättävän keskeytymisen varalta, paluupäivänmäärä kannattaa päättää ennalta.)
Sooloreissu kevein kantamuksin
Oli suunnitelmissani joitain selkeämpiäkin linjauksia.
Ensinnäkin alusta lähtien oli selvää, että toteuttaisin pyöräreissuni yksin. En missään vaiheessa edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa. Tahdoin tehdä reissusta oman reissuni ja tehdä itse omat päätökseni. Toki mielelläni tapaisin matkan varrella muita pyöräilijöitä ja mahdollisesti taittaisin osuuksia reissusta heidän kanssaan, mutta muuten seurassa matkustamiseen väistämättä kuuluvat kompromissit eivät kerta kaikkiaan kiinnostaneet.
Materiaalisella tasolla tavoitteenani oli selvitä mahdollisimman kevein kantamuksin ja ottaa mukaani vain sen verran, mitä oikeasti tulisin tarvitsemaan. Grammanviilauksen myötä päätin pärjätä ilman retkikeitintä ja hankkia päivittäiset evääni matkan varrelta.
Majoituksen osalta suunnitelmissani oli puolestaan yöpyä noin puolet öistä luonnossa ja puolet vastaavasti sisätiloissa. Näin voisin yhdistää sopivasti luonnosta lumoutumista ja askeettista elämää tilaisuuteen käyttää keittiötä, suihkua ja pyykinpesukonetta.
Budjetillisesti pyrkimyksenäni oli puolestaan selvitä mahdollisimman vähällä mutta olla säästämättä väärissä asioissa: säätiedotteen luvatessa ukkosmyrskyjä etsisin katon pääni päälle ja muutenkin terveys, turvallisuus ja vastaavat asiat olisivat aina etusijalla.
Ja kuinkas sitten kävikään?
Pyöräreissuni eri vaiheita, fiiliksiä ja kohteita tulen käsittelemään tarkemmin tulevan kevään kuluessa julkaisemissani blogipostauksissa. Jos siis mieleesi tulee aiheita, joista haluaisit lukea lisää, nyt on oikea aika laittaa viestiä!
Mikäli suunnittelet itse pyöräreissua (tai miksei muutakin reissua) Baltian maihin, autan mielelläni. Laita siis kysymyksiä joko blogin kommentteihin tai yksäriä jotakin kanavaa pitkin. Luonnollisesti minua kiinnostaa lukea myös muiden pyöräreissuista, joten kerro ihmeessä kokemuksistasi tai pistä linkkiä omiin blogipostauksiisi tai somekanaviin.
6 comments
Mielenkiinnolla odotan jatkoa eli miten tässä sitten kävikään. Tuollainen pidempi pyöräretki olisi kyllä tosi jees!
Kiitos kommentista, Anna! Lisää tarinointia tulossa lähiaikoina 🙂 Joo, voin lämpimästi suositella pyöräretkeilyä!
Hetken jo haaveilin itsekin pyöräretkestä, mutta sitten muistin ettei se todellakaan ole ominaisin laji minulle ja kaupunkipyörälleni, joka sekin homehtunut autotallissa kesästä asti 😀 Baltiassa on paljon mielenkiintoista nähtävää, mukava kuulla miltä ne sitten pyörän selästä käsin näyttäytyvät!
Kiitos kommentista! Kyllä ihan peruspyörälläkin pystyy pyöräreissaamaan, kunhan se on ehjä ja toimii hyvin 🙂 Kannustan siis haaveilemaan ja myös kokeilemaan vaikka pienimuotoisesti, jos vaan yhtään kiinnostaa. Baltian maissa on tosiaan paljon kiinnostavia ja käymisen arvoisia kohteita, joten maltan tuskin odottaa, että saan enemmän artikkeleita ulos.
Löytyykö reissustasi jo lisäkertomuksia täältä blogista? Löysin vasta blogisi ja aloitin tästä postauksesta. Olen polkenut Virossa 3 kesänä, joten matkasi kiinnostaa kovasti:)
Itse asiassa juuri tällä hetkellä työstän postausta matkani ensimmäisestä päivästä, eli kyllä, lisää matkakertomuksia on tiedossa! Koronakevät on tässä hieman sekoittanut pakkaa, niin sen vuoksi on ollut viivettä. Hienoa kuulla, että aihe kiinnostaa ja että kokemusta löytyy! Olen tietysti myös erittäin kiinnostunut muiden pyöräilijöiden kokemuksista eli mieluusti kuulen niistä myös enemmän 🙂