Pyörälaukut ovat pyörämatkailijan tärkein varuste heti pyörän jälkeen, joten niiden valinta kannattaa tehdä ajatuksella.
Itse jouduin tämän tehtävän eteen ensi kertaa alkukesästä 2019, kun suunnittelin ensimmäistä pidempää pyörämatkaani. Aiemmista, hieman lyhyemmistä pyöräretkistäni olin selviytynyt pelkkä reppu selässäni, mutta pidemmällä pyöräseikkailulla jonkinlaiset pyörälaukut olisivat välttämättömyys.
Pyörälaukkuvaihtoehtoja googlaillessani kohtasin kuitenkin runsauden pulan: niin paljon eri merkkejä ja erilaisia laukkuja! Sopivia laukkuja etsiessäni pähkäilin erityisesti perinteisten sivulaukkujen ja viime vuosina suosiotaan kasvattaneiden bikepacking ‑laukkujen välillä. Kummanlaiset pyörälaukut sopisivat parhaiten juuri minun pyörämatkaani varten?
Oma tutkimustyöni vei sen verran paljon aikaa, että päätin koota hankkimani valintaprosessini hedelmät yhdeksi artikkeliksi. Millaisia hyviä ja huonoja puolia erityyppisissä pyörälaukuissa on, ja millaiset laukut päädyin itse hankkimaan? Kenties joku toinen pyörälaukkujen valinnan kanssa painiva löytää tästä artikkelista vielä apua.
Sivulaukut vai bikepacking ‑varusteet?
Markkinoilla olevat pyörälaukut voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan.
Taka- tai etutarakalle kiinnitettävät sivulaukut, tai englanniksi panniers, ovat perinteinen valinta pyörämatkailijan kantojärjestelmäksi. Sivulaukuin lastattu polkupyörä lieneekin se ikonisin ilmestys pyörämatkailukuvastossa.
Sittemmin markkinoille on tullut niin sanottuja bikepacking ‑pyörälaukkuja. Bikepacking ‑laukut ovat pyörän eri osiin useimmiten tarranauhoilla kiinnitettäviä laukkuja. Saatavilla on satulatolppaan kiinnitettäviä satulalaukkuja, erilaisia runkolaukkuja ja ohjaustankolaukkuja.
Bikepacking ‑varusteet on kehitetty perinteisen maantieajon sijaan metsäpolkuja ja muuta maastoajoa silmällä pitäen. Ne pitävät pyörän täydessä lastissaan kapeampana ja keveämpänä, mikä on epäilemättä etu esimerkiksi off road ‑seikkailuissa.
Sivulaukkujen ja bikepacking ‑laukkujen välillä valintaa tehdessä kannattaa miettiä ainakin seuraavia kysymyksiä:
- Kuinka paljon tarvitset mukaan tavaraa ja minkälaista tavaraa? Huomioi laukkujen litratilavuus ja muoto.
- Onko pyörässäsi tavarateline tai pystyykö siihen kiinnittämään sellaisen?
- Millaisilla teillä aiot liikkua?
- Kuinka tärkeitä seikkoja keveys ja aerodynamiikka ovat sinulle?
- Kuinka tärkeää laukkujen helppo pakkaaminen ja irrottaminen/kiinnittäminen ovat sinulle?
Sivulaukkujen plussat ja miinukset
- Kantokapasiteetti: Tilavuuden puolesta sivulaukkuja on moneen lähtöön. Etulaukkujen tilavuus liikkuu yleensä välillä 20 — 30 litraa/laukkupari, takalaukkujen puolestaan välillä 40 — 70 litraa/laukkupari.
- Pakkaamisen helppous: Laukkujen muodon vuoksi tavarat on helppo pakata niihin.
- Nopeampi irrottaa ja kiinnittää: Kiinnitysmekanismi on helppo avata/sulkea, ja laukut saa siten napattua nopeasti mukaansa tilanteen niin vaatiessa.
- Eivät sovi kaikkiin pyöriin: Jos pyörässäsi ei ole tarakkaa ja et voi/halua sellaista asentaa, et voi käyttää myöskään sivulaukkuja.
- Raskaampi paino: Jo ennen kuin olet pakannut mukaan yhtäkään tavaraa, sivulaukut painavat enemmän kuin bikepacking ‑laukut. Laukkujen lisäksi myös tavaratelineet painavat. Raskaampi pyörä on raskaampi polkea, ja painavampi kuorma rasittaa myös polkupyörän osia suhteessa enemmän.
- Leveys saattaa hankaloittaa etenemistä esimerkiksi metsäolosuhteissa.
- Huonompi aerodynamiikka johtuen leveydestä
- Kiinnitykset saattavat kulua nopeammin kuoppaisilla teillä ja poluilla
Bikepacking ‑laukkujen plussat ja miinukset
- Sopivat kaikkiin pyöriin — periaatteessa. Laukut kiinnittääkseen ei tarvitse tarakkaa, mutta toisaalta esim. isoimpia tankolaukkuja ei saa välttämättä kiinnitettyä droppitankoon, ja kovin matalalla oleva satula saattaa estää satulalaukun mahtumisen takarenkaan yläpuolelle.
- Sopivat vaikeisiinkin maastoihin, mutta tietenkin myös maanteille.
- Keveys: Bikepacking ‑varusteet ovat keskimäärin perinteisiä sivulaukkuja kevyempiä. Lisäetuja painossa saavutetaan, jos pyörässä ei ole tarakkaa. Pienemmän litratilavuuden vuoksi mukaan mahtuu myös vähemmän tavaraa, mikä vähentää kiloja entisestään.
- Aerodynamiikka: Virtaviivaisella pyörällä on kivempaa ajaa vastatuulessa.
- Auttavat jakamaan painon tasaisesti ja hyödyntävät tehokkaasti tilan esimerkiksi rungon kolmion sisällä.
- Pienempi tilavuus: Tämä voi toki olla myös plussa, mikäli haluaa matkustaa minimalistisesti. Vähäiset litrat voivat kuitenkin vaatia repun mukaan ottamista ja investoimista ultrakevyisiin (=yleensä hintaviin) ja pieneksi pakkautuviin varusteisiin. Tuliaisillekaan tuskin jää tilaa.
- Muoto ja pakattavuus: Laukkujen muoto rajoittaa jonkin verran sitä, mitä voi ottaa mukaan. Esimerkiksi läppärin kuljetus bikepacking ‑laukuissa ei kuulosta kovin realistiselta. Laukkujen muodon takia myöskään pakkaaminen tai yksittäisen, syvälle pakatun tavaran esiin kaivaminen ei käy välttämättä yhtä nopeasti kuin sivulaukkujen kohdalla.
- Kiinnittäminen/irrottaminen: voi vaatia hieman enemmän säätöä kuin sivulaukkujen tapauksessa.
Omat pyörälaukkuvalintani
Oman reissuni speksit ja omat preferenssini olivat suunnitteluvaiheessa seuraavanlaiset:
- Arviolta 4–6 viikon mittainen reissu Baltian maihin
- Ajankohtana kesä, eli mahdollisuus selvitä suht kevyellä varustuksella
- Ultrakevyet ja pieneen tilaan mahtuvat leiriytymisvarusteet
- Matkakumppanina hybridipyörä ilman tarakkaa
- Polkeminen suurimmaksi osaksi asfaltilla, mutta välillä myös muilla pinnoilla
- Tavoitteena minimoida matkatavarat ja pitää kuorma kevyenä
- Tavoitteena ostaa laatua räjäyttämättä budjettia
Näistä lähtökohdista oma valintani kallistui lopulta bikepacking ‑varusteisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että suunnitelmissani oli polkea 90 % ajasta asfaltilla, ja vain satunnaisesti sorateillä ja poluilla.
Suurimpana tekijänä valintani takana oli grammanviilaustaipumukseni. Koska en varsinkaan reidet maitohapoilla pidä ajatuksesta, että raahaan mukanani turhaa tavaraa, pakkaustyylini on ennemmin minimalistinen kuin rönsyilevä. Lisäksi keveyteen motivoi halu säästää omien reisien lisäksi myös itse pyörää: painavampi kuorma rasittaa myös pyörää ja sen osia enemmän.
Bikebacking ‑setillä litratilavuus jää väistämättä pienemmäksi kuin isoilla sivulaukuilla, mikä jo yksistään pakottaisi harkitsemaan tarkkaan jokaisen mukaan tulevan asian. Koska matkani keskittyisi yhteen vuodenaikaan ja ilmastotyyppiin, päättelin pystyväni selviytymään suht kevein ja vähin vaattein ja varustein. Lisäksi sivulaukut itsessään ovat raskaampia ja olisivat vaatineet myös tavaratelineen asennuksen, mikä olisi tuonut entisestään lisää painoa sekä jälleen yhden uuden investoinnin.
Pyörälaukkustrategiastani päätettyäni oli aika lähteä shoppailemaan! Vaikka olin tehnyt taustatyöt netissä, ostajana olen sitä koulukuntaa, joka arvostaa mahdollisuutta päästä hiplaamaan tuotteita myös livenä. Siten loppusuoralle pääsivät tällä kertaa vain ne tuotteet, joita oli ostohetkellä saatavilla myös kivijalkakaupassa. Käytännössä tein valintani kuuluisimman (mutta kalliin) pyörälaukkuvalmistaja Ortliebin ja hieman huokeampihintaisemman Topeakin tuotteiden välillä.
Satulalaukku: Topeak Backloader
Ensimmäinen hankintani oli satulalaukku. Valinta ei kuitenkaan ollut aivan yksioikoinen.
Ensinnäkin pohdin, kuinka tilavan satulalaukun tarvitsisin. Markkinoilla olisi ollut jopa 16 litraa vetäviä satulalaukkuja, mutta päädyin lopulta 10-litraiseen malliin, Topeak Backloaderiin. Pelkäsin suuremman kokoluokan laukun heiluvan liikaa ja siten haittaavan ajamista. Lisäksi suurempi malli olisi todennäköisesti ollut liian iso jättääkseen tarpeeksi tilaa takarenkaan ylle.
Topeakin tuotteen kanssa loppusuoralle pääsi myös Ortliebin Seat-Pack. Hintaa sillä olisi kuitenkin ollut yli tuplasti enemmän. Se sai pohtimaan olisiko sijoitus todella sen arvoinen, vaikka Ortlieb tuotteilleen peräti viiden vuoden takuun lupaakin.
Koska Topeakin satulalaukku oli saanut kiittäviä arvioita, uskalsin luottaa sen laadun olevan kelvollinen edullisesta hinnasta huolimatta. Lisäksi tykästyin sen sisällä olevaan kuivapussiin, jonka ilmanpoistoventtiili mahdollistaa kompaktin pakkaamisen. Ortliebin mallissa ei vastaavaa ominaisuutta olisi ollut.
Ohjaustankolaukku: Ortlieb Handlebar Pack
Myös ohjaustankolaukun kohdalla litramäärä ja merkkien välinen hintaero mietitytti. Topeakin mallistosta löytyvä Frontloader (8 L) olisi ollut hinnaltaan lähes puolet Ortliebin tankolaukkua halvempi. Lisäksi Frontloaderissa olisi ollut Backloaderin tapaan suuresti fanittamani, äärettömän kätevä ilmanpoistoventtiili. Litramäärä tuntui kuitenkin omiin tarpeisiini nähden liian niukalta, joten päädyin lopulta Ortliebin 15-litraiseen Handlebar Packiin (saatavilla on myös yhdeksän litran malli).
Runkolaukut: Topeak Midloader ja Toptube Bag
Polkupyörän runkoon kiinnitettävät laukut ovat käteviä erityisesti pienehköjen mutta suhteessa painavien esineiden, kuten vaikkapa monitoimityökalun ja aurinkorasvaputelin kuljetukseen.
Runkolaukkuja on saatavilla monenkokoisina ja ‑mallisina. Omalla kohdalla sopivan mallin löytämistä rajoitti käyttämäni pyörä: naisten runkomalli estää ärsyttävästi monia runkolaukkumalleja mahtumasta kunnolla putkien väliin. Oikeastaan ainoa sopiva ja silti litramäärältään tyydyttävä vaihtoehto oli Topeakin Midloader (4 L), joka sekin sopii putkien väliin rungon ylänurkassa varsin naftisti.
Lähdin matkaan vain yhdellä runkolaukulla, mutta matkani loppuosuutta varten hankin vielä yläputken päälle kiinnitettävän Topeakin Toptube Bagin (1,5 L). Tämä loppusuoran investointi helpotti elämää kummasti, sillä esimerkiksi puhelin, varavirtalähde ja myslipatukat kulkivat siellä kätevästi.
Yhteenveto
Olin lopulta valintoihini varsin tyytyväinen, sillä hankkimani pyörälaukut täyttivät hyvin tehtävänsä. Pyöräni kulki kevyesti ja pyörälaukkujen vaikutus ajotuntumaan oli vähäinen. Sain mukaan kaiken tarvitsemani, mutta samalla rajallinen kantokapasiteetti pakotti jättämään turhat “entä jos” ‑kantamukset pois.
Bikepacking ‑varusteilla on kuitenkin rajoituksensa. Esimerkiksi oman bikepacking ‑settini yhteistilavuus oli lopulta vain 31 litraa, kun pelkästään yhdellä pienehköllä takalaukkuparilla voisi päästä 40 litraan. Rajallisen tilamäärän vuoksi jouduin ottamaan mukaani myös repun, jossa kannoin lähinnä juomarakkoa ja eväitä.
Sivulaukut olisivatkin tilavuutensa vuoksi ehdottomasti valintani pyöräreissuille, joilla liikutaan vaihtelevissa ilmastoissa erilaisina vuodenaikoina, joilla täytyy olla pitkiä aikoja omavarainen ruoan suhteen tai joilla jostain muusta syystä olisi tarve suuremmalle varustemäärälle. Kuukausia tai vuosia kestävälle maailmanympärysmatkoille valitsisin ehdottomasti sivulaukut.
Varsinkin englanninkielisessä internetissä näkee tuon tuosta väittelyä siitä, mikä oikein on bikepackingiä ja mikä taas retkipyöräilyä, bicycle touringia, ja missä määrin pyörälaukkuvalinnat määrittävät sitä, kummasta oikein on kyse. Oma filosofiani kaihtaa turhia rajanvetoja ja liikaa lokerointia, sillä esimerkiksi päällystettyjä teitä pitkin polkeminen ei mitenkään poissulje bikepacking ‑varusteiden käyttöä. Jokainen siis tehköön itsensä näköisiä pyöräseikkailuja ja valitkoon kulloistakin tarkoitusta parhaiten palvelevat varusteet, oli kyseessä sitten sivulaukkusysteemi, bikepacking setup tai näiden kahden yhdistelmä.
Kommentoi ihmeessä alle omat pyörälaukkumietteesi tai kysymyksesi 🙂
4 comments
Kiitos kun jaoit nämä pohdinnat, hyödyllisiä. Olen harkitsemassa satulalaukun ostoa maasturiin. Ehkä onnistuisin saamaan pyörästä vielä kunnon matkakumppanin jos varustelen sen kaikilla mahd. bikepacking laukuilla. Olen tällä hetkellä käyttänyt tangossa kuivapussia ja omia remmejä. Sekin toimii ja on halpa ratkaisu.
Hei Johanna ja kiva kuulla, että artikkelista oli hyötyä! Joo, bikepacking-laukuilla monenlaiset fillarit taipuvat reissukäyttöön. Hieno homma, että olet osannut tehdä DIY-hengessä toimivia viritelmiä. Monia juttuja pystyy kuitenkin tekemään usein sillä, mitä jo valmiiksi löytyy. Kivoja pyöräilyreissuja!
Yksi lisätilan tuoja, jota en ole koskaan nähnyt suositeltavan pyöräilyblogeissa tai ‑artikkeleissa (ehkäpä tietyn ‘mummoimagon’ takia), on takakori tarakan päällä. Siihen on huippukätevä läntätä ostokset marketin pihalla. Varsinaiset pyöräilykorit ovat omaan makuuni liian painavia; nippusiteillä kiinnitetty pakastinkori on toiminut hyvin jo 8 vuotta (kori nro 2 menossa).
Koria ei tietenkään voi käyttää yhtä aikaa satulalaukun kanssa, mutta se ei ole ongelma, koska tarakkavaatimuksesta johtuen kyse on joka tapauksessa ‘perinteisestä’ setupista. Kaksi takalaukkua ja kori riittävät itselleni hyvin parin viikon reissuun (olen kohtuullisen mukavuudenhaluinen ja paranoidi, joten mukana on vielä suht paljon ‘ylimääräistä’ kamaa).
Hyvä pointti! Itselleni ei tullut tuo mieleenkään, mutta epäilemättä toimiva ratkaisu, jos tarakka vaan löytyy. Ja mitäpäs sitä muiden mummomielleyhtymistä välittämään, jos vaan oalvelee tarkoitustaan 🙂