Baltian läpi pyörällä, päivä 1: Voiko eksyä, jos ei ole mää­rän­pää­tä?

Baltiassa pyöräillen, kartan lukua
Aloitin Baltian halki pyö­räi­ly­ni ostamalla kartan. Mutta minne tiet minut lopulta vei­vät­kään, vai pysyinkö kartalla ollenkaan?
Helsinki mereltä

Vuosien haaveilun ja kuu­kausien val­mis­te­lun jälkeen olin viimein pisteessä, jossa Helsinki jäi Tallinnan-lautan perä­aal­lok­ko­jen taa. Alkaisi matka, jolla ei ollut tarkkaa reittiä eikä tarkkaa kestoa. Varmaa oli vain se, että kyseessä olisi juuri sellainen matka, josta olin haa­veil­lut jo kauan. Vain minä, fillari ja ne tavarat, joita yhdessä jak­sai­sim­me kantaa.

Vielä laivalla oloni oli nuhjuinen johtuen edel­li­syön pak­kauss­pek­taak­ke­lis­ta, mutta kun laivan keula lopulta avautui ja polkaisin pyörineni ulos auto­kan­nel­ta, tunsin itseni vir­keäm­mäk­si kuin koskaan. Seikkailu alkakoon!

Aivan ensim­mäi­se­nä kurvasin kuitenkin Tallinnan Van­has­sa­kau­pun­gis­sa sijait­se­vaan pyö­rä­liik­kee­seen ja ostin jo kauan himoit­se­ma­ni Viron pyö­räi­ly­kar­tan. Ja kyllä, call me old school, mutta käytän edelleen mie­lel­lä­ni perin­tei­siä pape­ri­kart­to­ja reit­ti­suun­nit­te­lun tukena digi­taa­lis­ten vaih­toeh­to­jen rinnalla (ja tämä aihe ansait­si­si varmasti kokonaan oman pos­tauk­sen­sa).

Suurin piirtein siihen selkeät suun­ni­tel­ma­ni sitten lop­pui­vat­kin. Suunta olisi tietenkin ulos Tal­lin­nas­ta, mutta minne? Noh, jonnekin…

Tallinnan Vanhakaupunki katunäkymä

Osa ihmisistä lienee reis­saa­ji­na luon­nos­taan suun­ni­tel­mal­li­sem­pia, osa spon­taa­nim­pia tapauksia. Lienee sanomatta selvää, kumpaan kastiin minä kuuluun.

Toki tämä riippuu myös hieman matkasta. Jos käy­tet­tä­vis­sä on vaikka vain vii­kon­lop­pu, voi se vaatia tarkempia suun­ni­tel­mia, jotta saa reissunsa toteu­tet­tua tiukoissa aika­raa­meis­sa.

Koska käy­tös­sä­ni oli tällä kertaa vähintään kuukauden verran aikaa, en kui­ten­kaan nähnyt tarkkoja reit­ti­suun­ni­tel­mia tar­peel­li­si­na. Nyt reis­su­fi­lo­so­fia­na­ni olisi nuus­ka­mui­ku­tel­la eteenpäin ja ripustaa riip­pu­mat­to­ni sitten sinne, minne ikinä pää­tyi­sin­kään.

Suuret linjat olivat toki selvillä: polkisin Baltian maiden halki pyörällä. Koska olin jo vuosien ajan haa­veil­lut polkevani Viron ja Venäjän rajalla sijait­se­van Peip­si­jär­ven rannoilla, oli loogista suunnata heti aluksi kohti itää. Mutta mitä tapah­tui­si Tallinnan ja Peip­si­jär­ven välillä? Se oli minulle vielä matkalle läh­ties­sä­ni mysteeri.

Olin toki ennenkin polkenut Tal­lin­nas­ta itään, ja pohjoista reittiä kohti itää polkiessa vastaan olisi tullut muun muassa suuresti rakas­ta­ma­ni Lahemaan kan­sal­lis­puis­to. En kui­ten­kaan halunnut tehdä grande tourini aloi­tuk­ses­ta minkään aiemman matkani toi­sin­toa­ni, joten päätin suunnata Lahemaan ete­lä­puo­lel­la sijait­se­vil­le met­sä­alueil­le. Ne mie­les­sä­ni lähdin polkemaan teille tun­te­mat­to­mil­le.

Teh­des­sä­ni matkaa Viron maa­seu­dul­la oloni oli euforinen, elinhän unelmaani nyt ensim­mäis­tä päivää! Pyörä rullasi kevyesti kuormasta huo­li­mat­ta, ja aurin­gon­pais­te lisäsi ener­gi­aa­ni enti­ses­tään. Kuuntelin hei­nä­sirk­ko­jen sirinää, haistoin maaseudun tuoksut ja tunsin ihollani sekä kevyen tuu­len­vi­reen että auringon lämmön.

Onnen huumassa valitsin myös suuntani varsin vais­ton­va­rai­ses­ti fii­lis­tel­len. Minulla ei ollut min­kään­lais­ta tarvetta olla jat­ku­vas­ti kartalla sijain­nis­ta­ni, ja näin mat­ka­reit­ti­ni eli jat­ku­vas­ti.

Kar­tan­lu­ku­tau­ko keskellä viro­lais­ta maaseutua

Kun illan mittaan varjot alkoivat pidentyä ja muis­tut­taa siitä, että kesäil­ta­na­kaan aurinko ei valaisisi ikuisesti, oli aika jättää hippeily hetkeksi ja vilkaista karttaa.

Pai­kan­net­tua itseni saatoin todeta, että ne alus­ta­vas­ti kaa­vai­le­ma­ni Lahemaan lähis­töl­lä sijait­se­vat met­sä­alu­eet eivät ainakaan tulisi kysy­myk­seen: olin ajautunut aivan liian etelään. Olin siis har­hau­tu­nut, vai olinko sit­ten­kään? Eihän minulla lopulta ollut edes ollut selkeää päämäärää.

Nyt olin loput­to­mien pel­toau­kei­den keskellä, missä ei riip­pu­ma­ton ripus­ta­mi­ses­ta voinut edes haaveilla. Oli aika miettiä, mihin rea­lis­ti­ses­ti voisin ehtiä yöpymään.

Tässä vaiheessa navi­goin­ti­ni perus­tak­si muo­dos­tui­kin metsän löy­tä­mi­nen. Bongasin kartalta Viron met­sä­hal­li­tuk­sen eli RMK:n hal­lin­noi­man Kõrvemaan met­sä­alu­een vael­lus­pol­kui­neen ja tulen­te­ko­paik­koi­neen, joten päätin suunnata sinne. Sinne vievien kilo­met­rien varrella saattoi mie­les­sä­ni ehkä käydä, oliko pää­mää­rät­tö­mäs­sä pol­ke­mi­ses­sa sit­ten­kään mitään järkeä…

Lopulta pellot vaih­tui­vat metsiksi ja asfaltti hiekaksi. Kun aikani ajeltuani löysin nuo­tio­pai­kan, jossa viro­lai­nen paris­kun­ta tarjosi minulle teetä ja jut­tuseu­raa, sekä soistuvan järven, jonka äärellä ihailla aurin­gon­las­kua, tiesin löy­tä­nee­ni tieni juuri oikeaan paikkaan.

Oletko sinä enemmän suun­ni­tel­mal­li­nen mat­kan­te­ki­jä vai spontaani fii­lis­te­li­jä? Millä perustein päätät, minne tiesi vie? Kommentoi alle!

Minne lopulta päädyin.
13 comments
  1. Kuu­los­taa­pa upealta matkalta, joka olisi itsekin kiva päästä toteut­ta­maan joskus! Olen ehdot­to­mas­ti enemmän suun­ni­tel­mal­li­nen mat­kan­te­ki­jä. Yleensä luen etukäteen mah­dol­li­sim­man paljon tietoa kohteesta ja pyrin sisäl­lyt­tä­mään sitten matkaani ne hie­noim­mat ja kiin­nos­ta­vim­mat paikat.

    1. Joo, meitä on moneen junaan 😀 Itse myös toki tutkin kohteita etukäteen, mutta lopulta menen yleensä aika spon­taa­nis­ti. Riippuu toki paljon myös reissusta. Joidenkin kohdalla suun­nit­te­lu ja huo­lel­li­nen val­mis­tau­tu­mi­nen on olen­nais­ta, sitten on taas reissuja, joilla on kiva edetä fiiliksen mukaan 🙂

  2. Vitsit kuulostaa hyvältä matkalta, haluaisin joskus toteuttaa pyö­räi­ly­mat­kan itsekin! Missä muuten yövyit matkalla? Koetko, että pyö­räi­ly­mat­kus­ta­mi­nen yksin Baltiassa on tur­val­lis­ta?

    1. Kiitos kom­men­tis­ta, Jenni! Joo, suo­sit­te­len ehdot­to­mas­ti kokei­le­maan pyö­rä­reis­sua 🙂 Itse yövyin vaih­te­le­vas­ti luonnossa (majoit­tee­na ret­ki­riip­pu­mat­to), majataloissa/hostelleissa/hotelleissa ja WarmS­hower­sin tai Couch­Sur­fin­gin kautta löy­tä­mie­ni majoit­ta­jien luona. Kaikissa majoi­tus­ta­vois­sa oli puolensa. Pitäisi varmaan kir­joit­taa aiheesta ihan oma pos­tauk­sen­sa 😀 Koin kyllä oloni suht tur­val­li­sek­si. Ehkä eniten jännitti välillä lii­ken­teen kohdalla, jos satuin teille, missä oli enemmän lii­ken­net­tä, olematon piennar ja tuskin ollenkaan väliä jättäviä kuskeja. Onneksi sellaiset tiet olivat kuitenkin vähem­mis­tös­sä. Suosin tosin reit­ti­va­lin­nois­sa­ni pienempiä ja hil­jai­sem­pia teitä. Ihmisten osalta ei ollut muuten mitään sen kummempia uhka­ti­lan­tei­ta, eli sanoisin Baltiassa reis­saa­mi­sen olevan varsin tur­val­lis­ta myös yksin. Pyörän tur­val­li­suu­des­ta kannattaa kyllä pitää huolta ainakin suu­rem­mis­sa kau­pun­geis­sa kuten missä tahansa.

  3. Jäikö tää juttu jotenkin kesken? Just pääsin matkan imuun ja sit loppui… Haluan lukea ensi viikolla jat­ko­ker­to­muk­sen!!! Näyttää kovin Suomelta, miten pyö­räi­ly­kult­tuu­ri?

    1. Heh, joo, päivä loppui, niin loppui tarinakin! Kiva kuulla, että on tilausta myös jatko-osille 😀 Pyö­räi­ly­kult­tuu­ri oli mun mielestä varsin hyvällä mallilla ja varsinkin Virossa tiet olivat hyvässä kunnossa ja autoi­li­jat huo­maa­vai­sia, Latviassa ja Liet­tuas­sa oli ehkä vähän enemmän vaihtelua näissä asioissa. Ja totta, mai­se­mal­li­ses­ti Virossa on paljon samaa kuin Suomessa, toki joitain erojakin on.

  4. Todella mie­len­kiin­toi­nen blogi, postaus ja ennen kaikkea reissu! Ihailen ihmisiä, joilla on tälläista rohkeutta spon­taa­nis­ti kulkea, ja jopa riip­pu­ma­tos­sa yöpyminen kuulostaa minun korvaani hurjalta 😄 luen mie­lel­lä­ni muitakin pos­tauk­sia­si — kirjoitat hyvin, ja kuten jo sanoin — todella mie­len­kiin­toi­nen blogi 👍🏻😊

    1. Ihanaa palau­tet­ta! Kiitos Annuliina! Ekoilla pyö­rä­reis­suil­la­ni pysyin vielä tiukasti sisä­ma­joi­tuk­ses­sa, mutta hil­jal­leen suunta muuttui,ja nykyään riip­pu­mat­toi­lu tuo kivasti oma­va­rai­suut­ta majoit­tu­mi­seen ja muutenkin sopivasti lisä­maus­tet­ta matkaan 🙂

      1. Näitä pyö­rä­reis­su­ja on aina hurja lukea. Tosin jonkin verran näihin on tutus­tu­nut kave­ri­pii­ris­sä, kun yksi kaveri pitkiä pyö­rä­reis­su­ja toteuttaa. Vajaa vuosi hänellä on maa­il­ma­nym­pä­ri­pyö­räi­lyn lähtöön ja jonkun etapin heikkona hetkenä olen lupau­tu­nut hänen kanssa pyö­räi­leen. Ehkäpä prologi Tampere — Lempäälä voisi olla oma juttu 😀

        1. Tampere–Lempäälä olisikin kaiketi se eeppisin osa kaverisi maa­il­ma­nym­pä­ri­pyö­räi­lys­tä ja kaikki sen jälkeen turhaa. Kiitos Seik­kai­lu­pyö­räi­li­jä näistä kir­joi­tuk­sis­ta, tuovat aina mukaan hyvä mielen ja mat­ka­kuu­met­ta. Kuvat olivat todella nätit!

          1. Kiitos Para­tii­si­re­port­ti, että luet ja vielä kom­men­toit­kin! Mat­ka­kuu­met­ta ja hyvää mieltä on aina ilo jakaa 🙂

        2. Ooh, huikean kuuloinen reissu kaverilla tiedossa. Jos on jotain kanavia, mitä pitkin voi seurata, niin voi vinkata! Ja ehdot­to­mas­ti mukaan jollekin etapille 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös nämä!