11 hyvää syytä pyöräillä Virossa

Virolla tulee aina olemaan oma paikkansa ret­ki­pyö­räi­li­jän sydä­mes­sä­ni. En tiedä olisiko blo­gi­ni­kaan olemassa, ellen kolmisen vuotta sitten olisi keksinyt lähteä Viroon pyö­räi­le­mään. Kysei­sel­lä reissulla satuin nimittäin hul­laan­tu­maan pyö­rä­mat­kai­luun (lue lisää täältä ja täältä) ja käyn­ti­ti­hey­den perus­teel­la ilmei­ses­ti myös Viroon. 

Mikä Virossa siis vetää pyö­räi­li­jää niin puoleensa?

Viro on lähellä…

Nopeat ja helpot yhteydet tekevät Virosta oivan lähi­mat­kai­lu­koh­teen: pari tuntia lautalla ja olet perillä! Näin siis ainakin, mikäli matkan alku­pis­tee­nä on Helsinki. Läheinen sijainti tar­koit­taa myös edul­li­suut­ta: laut­ta­mat­ko­jen hinnat vaih­te­le­vat, mutta yleensä on tarjolla koh­tuu­hin­tai­sia, välillä suo­ras­taan halpoja matkoja.

… mutta silti ulkomailla

Viro on lähellä mutta silti ulko­mail­la. Se on oma maa­il­mas­sa, jossa pol­kies­saan tuntee olevansa eri maassa, eri kult­tuu­rin ja eri kiel(t)en ympäröimänä. 

Suo­ma­lai­ses­ta pers­pek­tii­vis­tä Viro on tarpeeksi saman­kal­tai­nen, jotta siellä on helppo navigoida, mutta toisaalta sen verran erilainen, että sillä on omaa twistiä ja eri­lai­suu­den tuomaa vie­hä­tys­tä. En tiedä olenko esi­mer­kik­si vain tullut sokeaksi suo­ma­lai­sel­le kult­tuu­ri­pe­rin­teel­le, mutta oma vai­ku­tel­ma­ni on, että varsinkin Viron maa­seu­dul­la perinteet ovat säilyneet vahvemmin ja sau­naan­kin mennessä ter­veh­di­tään saunahaltiaa.

Viron kieli on tarpeeksi saman­lais­ta, jotta matkailun kannalta hyö­dyl­li­set perus­fraa­sit oppii vaivatta. Samalla se on kuitenkin sen verran erilaista, että häm­men­tä­vil­tä hetkiltä ei säästytä, kun ulkoa­sul­li­ses­ti ident­ti­set sanat tar­koit­ta­vat­kin jotain ihan muuta (vai kuinka tulisi suhtautua kylään nimeltä Kulli?!).

Pyörän mukaan ottaminen tai vuokraus on helppoa

Pyö­rä­mat­kai­li­jan kannalta laiva on len­to­ko­nee­seen ver­rat­tu­na helppo ja tur­val­li­nen kul­je­tus­vä­li­ne: pyörää ei tarvitse pakata tai purkaa osiin eikä sen ehjänä säi­ly­mis­tä tarvitse juuri jännittää. Pitää ainoas­taan muistaa varata pyörälle paikka ja ajaa se sitten auto­kan­nel­le. Tällä hetkellä kaikki lai­vayh­tiöt taitavat veloittaa pyörän kul­je­tuk­ses­ta viisi euroa ja toisin kuin autolle, pyörälle löytyy tilaa lähes takuuvarmasti. 

Jos omaa pyörää ei kui­ten­kaan jostain syystä ota matkaan mukaan, on mah­dol­lis­ta vuokrata pyörä paikan päältä. Pyö­rä­vuo­kraa­mo­ja ja pyöriä vuo­kraa­via hotelleja ja maja­ta­lo­ja löytyy kautta maan. Tal­lin­nas­sa monen­lai­sia vuo­kra­pyö­riä tarjoaa esi­mer­kik­si City Bikes, josta minulla on posi­tii­vi­sia koke­muk­sia. Pikai­sel­la päi­vä­ret­kel­lä pii­pah­ta­jat voivat vuokrata pyörän vaikka vain muu­ta­mak­si tunniksi, pidem­mäl­le reissulle suun­taa­vat puo­les­taan koko matkansa ajaksi. Lisäksi on mah­dol­lis­ta tilata pyö­rän­kul­je­tus­pal­ve­lui­ta, mikäli suun­ni­tel­mis­sa on aloittaa/lopettaa pyö­rä­ret­ki muualla kuin Tallinnassa. 

Uusi pers­pek­tii­vi Tallinnaan 

Kuulutko sinäkin niihin Tallinnan-kävi­jöi­hin, jotka ajautuvat joka visii­til­lään sataman, van­han­kau­pun­gin ja Tel­lis­ki­ven muo­dos­ta­maan Bermudan kolmioon löy­tä­mät­tä koskaan tietään minnekään muualle? Mitä jos seu­raa­val­la kerralla tutus­tui­sit­kin kau­pun­kiin pyöräillen?

Muistan edel­leen­kin sen hetken, kun ensi kertaa poljin pyö­räl­lä­ni ulos auto­kan­nel­ta ja pois satamasta. Lähdin spon­taa­nis­ti polkemaan kohti aurin­gon­las­kua Tallinnan län­sio­siin. Hetken päästä löysin itseni Stroomin pitkältä hiek­ka­ran­nal­ta ihas­te­le­mas­ta auringon viimeisiä säteitä. Seu­raa­va­na aamuna suuntasin Piritan rannoille ja metsiin. Näihin ja moniin muihin paik­koi­hin Tal­lin­nas­sa en olisi var­mas­ti­kaan ikinä päätynyt, mikäli olisi ollut ainoas­taan apos­to­li­kyy­din ja julkisten varassa. Pyö­räil­len kaupunki avartuu aivan uusiin mittasuhteisiin.

Moni­puo­li­nen valikoima kohteita ja reittejä

Se tärkein syy lähteä Viroon on, että pieni maa tarjoaa paljon nähtävää. Vali­tet­ta­van monen Viron-vierailut ovat rajoit­tu­neet pel­käs­tään Tal­lin­naan, ja vaikka se kiin­nos­ta­va kaupunki onkin, löytyy Virosta paljon muutakin. Tartto, Pärnu ja Haapsalu ovat hurmaavia kult­tuu­ri­kau­pun­ke­ja, Narvassa ja Pal­dis­kis­sa puo­les­taan tuntuu vielä Neu­vos­to­lii­ton havinaa. Kau­pun­kien ohella Virossa riittää hurmaavia luon­to­koh­tei­ta ja kan­sal­lis­puis­to­jen ohella kannattaa ehdot­to­mas­ti vierailla Viron vie­hät­tä­vil­lä saarilla, esi­mer­kik­si Saa­ren­maal­la, josta tämänkin artik­ke­lin pääkuva on otettu. 

Hyvin merkityt pyöräreitit

Pyö­rä­mat­kai­li­jan kannalta oival­lis­ta on, että Virossa on runsaasti hyvin mer­kit­ty­jä pyö­räi­ly­reit­te­jä: tien­ris­teyk­sis­sä reittien mukaan nume­roi­tu­ja viittoja tulee vastaan taajaan. Osa näistä on kan­sal­li­sia tai alu­eel­li­sia, kolme puo­les­taan kuuluu pidempiin, Euroopan maita halkoviin Eurovelo-reit­tei­hin. Hyvänä apuna reit­ti­suun­nit­te­lus­sa toimii myös Eesti rattateed ‑niminen Viron pyö­räi­ly­kart­ta, johon viral­li­set reitit on merkitty. Omani ostin Tallinnan CityBike ‑liik­kees­tä.

Tasainen maa

Virossa ei tarvitse polkea pitkään, että on valmis liit­ty­mään Flat Earth Societyyn. Maan tasaisuus tekee pitkien päi­vä­tai­pa­lei­den tah­koa­mi­ses­ta suht helppoa ja aloit­te­le­van­kaan ret­ki­pyö­räi­li­jän ei tarvitse kantaa huolta hyy­ty­mi­ses­tä armot­to­mis­sa nousuissa. Pan­nu­kak­ku­pro­fii­li ei toki ole kaikkien mieleen ja saattaa käydä tylsäksi pidemmän päälle. Mäki­sem­mäs­tä maastosta pitävien kannattaa suunnata Kaakkois-Viroon. Kunnon kumpuja löytyy esi­mer­kik­si Otepäästä, joka on tullut tun­ne­tuk­si urhei­li­joi­den tree­ni­paik­ka­na, ja Haanjan luon­non­puis­tos­ta, mistä löytyy myös koko Baltian korkein huippu, Suur Munamägi (318 m).

Pyörän kul­jet­ta­mi­nen julkisilla

Aina pol­ke­mis­ta ei tarvitse aloittaa Tal­lin­nas­ta. Jos aikaa on vain vii­kon­lo­pun verran, mutta tahtoo mennä polkemaan johonkin maan kau­kai­sem­mis­ta kolkista, yksi hyvä mah­dol­li­suus on taittaa osa matkasta julkisilla.

Pyörän kul­jet­ta­mi­nen junalla on helppoa, joskaan ei enää ilmaista. Vuodesta 2021 lähtien pyörän kul­jet­ta­mi­ses­ta on alettu periä maksua, joka riippuu juna­mat­kan pituu­des­ta. Pyö­rä­lip­pua ei voi ostaa etukäteen, vaan vasta junassa, eli itselleen ei voi varata pyö­rä­paik­kaa. Kannattaa  tarkistaa tilanne ja mah­dol­li­set muutokset pyö­rien­kul­je­tus­sää­dök­siin Elronin sivuilta.

Peri­aat­tees­sa myös bussit voivat ottaa tava­ra­ti­laan­sa mak­si­mis­saan kaksi pyörää, mutta voi olla vaikea ennustaa etukäteen mahtuuko oma pyörä mukaan. Omat koke­muk­se­ni ovat tois­tai­sek­si olleet huonoja, joten en uskalla suo­si­tel­la tätä vaih­toeh­toa varauksetta.

Pääosin hyvä­kun­toi­set tiet

Oma koke­muk­se­ni on, että Virossa on asfaltin sileyden ja autoi­li­joi­den käytöksen puolesta jopa Suomea miel­lyt­tä­väm­mät olo­suh­teet. Vaikka var­si­nai­sia kevyen­lii­ken­teen­väy­liä ei kau­pun­kien ulko­puo­lel­la juuri ole, ja pyö­rä­mat­kai­li­ja joutuu tait­ta­maan matkaa maantien reunassa, viro­lai­set autoi­li­jat ajavat pääosin jär­ke­väs­ti ja pyö­räi­li­jöi­tä kun­nioit­taen. Mikäli välttelee  kaikkein ruuh­kai­sem­pia val­ta­väy­liä, tiet ovat pääosin hiljaisia ja lii­ken­net­tä on vähän.

Huokea hintataso

On totta, että erot Suomen ja Viron hinnoissa eivät ole enää yhtä dra­maat­ti­sia kuin aikoinaan. Silti reissusta selviää selvästi kepeäm­mäl­lä mat­ka­bud­je­til­la kuin koti­maas­sa tai muissa Poh­jois­mais­sa. Nälkäinen pyö­räi­li­jä huomaa eron tien päällä, kun tarjolla on muutaman euron hintaisia päivän keittoja ja muita edullisia lou­nas­vaih­toeh­to­ja. Majoi­tus­ku­lut ovat monesti se mer­kit­tä­vin menoerä, mutta Virossa on vielä tois­tai­sek­si melko helppo löytää koh­tuu­hin­tai­nen katto pään päälle. Kovan onnen fil­la­roit­si­jaa lohduttaa puo­les­taan pyö­rö­huol­lon huokeampi hinta.

Hyvät lei­riy­ty­mis­mah­dol­li­suu­det

Lei­riy­ty­mis­mah­dol­li­suu­det Virossa ovat mainiot. Poh­jois­mai­den tapaan myös Virossa on melko laajat joka­mie­he­noi­keu­det, joten telttailu ja riip­pu­mat­toi­lu onnis­tu­vat ongel­mit­ta monissa paikoissa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että joka­mie­hen oikeudet eivät ole voimassa yksi­tyi­sil­lä mailla, ja että toisinaan tiuhaan näkyvät “eramaa” -kyltit eivät viittaa erämaahan vaan yksi­tyi­sa­lu­ee­seen. “Riigimets” ‑kyltit viit­taa­vat valtion metsiin. Leiri- ja tulen­te­ko­paik­ko­jen etsintään kannattaa käyttää Viron met­sä­hal­li­tuk­sen RMK:n net­ti­si­vu­ja tai sovellusta.

Oletko pyö­räil­lyt Virossa tai onko se suun­ni­tel­mis­sa­si? Onko mie­les­sä­si kysy­myk­siä pyö­rä­ret­kei­lys­tä Virossa? Kommentoi ihmeessä! 🙂