Virolla tulee aina olemaan oma paikkansa retkipyöräilijän sydämessäni. En tiedä olisiko bloginikaan olemassa, ellen kolmisen vuotta sitten olisi keksinyt lähteä Viroon pyöräilemään. Kyseisellä reissulla satuin nimittäin hullaantumaan pyörämatkailuun (lue lisää täältä ja täältä) ja käyntitiheyden perusteella ilmeisesti myös Viroon.
Mikä Virossa siis vetää pyöräilijää niin puoleensa?
Viro on lähellä…
Nopeat ja helpot yhteydet tekevät Virosta oivan lähimatkailukohteen: pari tuntia lautalla ja olet perillä! Näin siis ainakin, mikäli matkan alkupisteenä on Helsinki. Läheinen sijainti tarkoittaa myös edullisuutta: lauttamatkojen hinnat vaihtelevat, mutta yleensä on tarjolla kohtuuhintaisia, välillä suorastaan halpoja matkoja.
… mutta silti ulkomailla
Viro on lähellä mutta silti ulkomailla. Se on oma maailmassa, jossa polkiessaan tuntee olevansa eri maassa, eri kulttuurin ja eri kiel(t)en ympäröimänä.
Suomalaisesta perspektiivistä Viro on tarpeeksi samankaltainen, jotta siellä on helppo navigoida, mutta toisaalta sen verran erilainen, että sillä on omaa twistiä ja erilaisuuden tuomaa viehätystä. En tiedä olenko esimerkiksi vain tullut sokeaksi suomalaiselle kulttuuriperinteelle, mutta oma vaikutelmani on, että varsinkin Viron maaseudulla perinteet ovat säilyneet vahvemmin ja saunaankin mennessä tervehditään saunahaltiaa.
Viron kieli on tarpeeksi samanlaista, jotta matkailun kannalta hyödylliset perusfraasit oppii vaivatta. Samalla se on kuitenkin sen verran erilaista, että hämmentäviltä hetkiltä ei säästytä, kun ulkoasullisesti identtiset sanat tarkoittavatkin jotain ihan muuta (vai kuinka tulisi suhtautua kylään nimeltä Kulli?!).
Pyörän mukaan ottaminen tai vuokraus on helppoa
Pyörämatkailijan kannalta laiva on lentokoneeseen verrattuna helppo ja turvallinen kuljetusväline: pyörää ei tarvitse pakata tai purkaa osiin eikä sen ehjänä säilymistä tarvitse juuri jännittää. Pitää ainoastaan muistaa varata pyörälle paikka ja ajaa se sitten autokannelle. Tällä hetkellä kaikki laivayhtiöt taitavat veloittaa pyörän kuljetuksesta viisi euroa ja toisin kuin autolle, pyörälle löytyy tilaa lähes takuuvarmasti.
Jos omaa pyörää ei kuitenkaan jostain syystä ota matkaan mukaan, on mahdollista vuokrata pyörä paikan päältä. Pyörävuokraamoja ja pyöriä vuokraavia hotelleja ja majataloja löytyy kautta maan. Tallinnassa monenlaisia vuokrapyöriä tarjoaa esimerkiksi City Bikes, josta minulla on positiivisia kokemuksia. Pikaisella päiväretkellä piipahtajat voivat vuokrata pyörän vaikka vain muutamaksi tunniksi, pidemmälle reissulle suuntaavat puolestaan koko matkansa ajaksi. Lisäksi on mahdollista tilata pyöränkuljetuspalveluita, mikäli suunnitelmissa on aloittaa/lopettaa pyöräretki muualla kuin Tallinnassa.
Uusi perspektiivi Tallinnaan
Kuulutko sinäkin niihin Tallinnan-kävijöihin, jotka ajautuvat joka visiitillään sataman, vanhankaupungin ja Telliskiven muodostamaan Bermudan kolmioon löytämättä koskaan tietään minnekään muualle? Mitä jos seuraavalla kerralla tutustuisitkin kaupunkiin pyöräillen?
Muistan edelleenkin sen hetken, kun ensi kertaa poljin pyörälläni ulos autokannelta ja pois satamasta. Lähdin spontaanisti polkemaan kohti auringonlaskua Tallinnan länsiosiin. Hetken päästä löysin itseni Stroomin pitkältä hiekkarannalta ihastelemasta auringon viimeisiä säteitä. Seuraavana aamuna suuntasin Piritan rannoille ja metsiin. Näihin ja moniin muihin paikkoihin Tallinnassa en olisi varmastikaan ikinä päätynyt, mikäli olisi ollut ainoastaan apostolikyydin ja julkisten varassa. Pyöräillen kaupunki avartuu aivan uusiin mittasuhteisiin.
Monipuolinen valikoima kohteita ja reittejä
Se tärkein syy lähteä Viroon on, että pieni maa tarjoaa paljon nähtävää. Valitettavan monen Viron-vierailut ovat rajoittuneet pelkästään Tallinnaan, ja vaikka se kiinnostava kaupunki onkin, löytyy Virosta paljon muutakin. Tartto, Pärnu ja Haapsalu ovat hurmaavia kulttuurikaupunkeja, Narvassa ja Paldiskissa puolestaan tuntuu vielä Neuvostoliiton havinaa. Kaupunkien ohella Virossa riittää hurmaavia luontokohteita ja kansallispuistojen ohella kannattaa ehdottomasti vierailla Viron viehättävillä saarilla, esimerkiksi Saarenmaalla, josta tämänkin artikkelin pääkuva on otettu.
Hyvin merkityt pyöräreitit
Pyörämatkailijan kannalta oivallista on, että Virossa on runsaasti hyvin merkittyjä pyöräilyreittejä: tienristeyksissä reittien mukaan numeroituja viittoja tulee vastaan taajaan. Osa näistä on kansallisia tai alueellisia, kolme puolestaan kuuluu pidempiin, Euroopan maita halkoviin Eurovelo-reitteihin. Hyvänä apuna reittisuunnittelussa toimii myös Eesti rattateed ‑niminen Viron pyöräilykartta, johon viralliset reitit on merkitty. Omani ostin Tallinnan CityBike ‑liikkeestä.
Tasainen maa
Virossa ei tarvitse polkea pitkään, että on valmis liittymään Flat Earth Societyyn. Maan tasaisuus tekee pitkien päivätaipaleiden tahkoamisesta suht helppoa ja aloittelevankaan retkipyöräilijän ei tarvitse kantaa huolta hyytymisestä armottomissa nousuissa. Pannukakkuprofiili ei toki ole kaikkien mieleen ja saattaa käydä tylsäksi pidemmän päälle. Mäkisemmästä maastosta pitävien kannattaa suunnata Kaakkois-Viroon. Kunnon kumpuja löytyy esimerkiksi Otepäästä, joka on tullut tunnetuksi urheilijoiden treenipaikkana, ja Haanjan luonnonpuistosta, mistä löytyy myös koko Baltian korkein huippu, Suur Munamägi (318 m).
Pyörän kuljettaminen julkisilla
Aina polkemista ei tarvitse aloittaa Tallinnasta. Jos aikaa on vain viikonlopun verran, mutta tahtoo mennä polkemaan johonkin maan kaukaisemmista kolkista, yksi hyvä mahdollisuus on taittaa osa matkasta julkisilla.
Pyörän kuljettaminen junalla on helppoa, joskaan ei enää ilmaista. Vuodesta 2021 lähtien pyörän kuljettamisesta on alettu periä maksua, joka riippuu junamatkan pituudesta. Pyörälippua ei voi ostaa etukäteen, vaan vasta junassa, eli itselleen ei voi varata pyöräpaikkaa. Kannattaa tarkistaa tilanne ja mahdolliset muutokset pyörienkuljetussäädöksiin Elronin sivuilta.
Periaatteessa myös bussit voivat ottaa tavaratilaansa maksimissaan kaksi pyörää, mutta voi olla vaikea ennustaa etukäteen mahtuuko oma pyörä mukaan. Omat kokemukseni ovat toistaiseksi olleet huonoja, joten en uskalla suositella tätä vaihtoehtoa varauksetta.
Pääosin hyväkuntoiset tiet
Oma kokemukseni on, että Virossa on asfaltin sileyden ja autoilijoiden käytöksen puolesta jopa Suomea miellyttävämmät olosuhteet. Vaikka varsinaisia kevyenliikenteenväyliä ei kaupunkien ulkopuolella juuri ole, ja pyörämatkailija joutuu taittamaan matkaa maantien reunassa, virolaiset autoilijat ajavat pääosin järkevästi ja pyöräilijöitä kunnioittaen. Mikäli välttelee kaikkein ruuhkaisempia valtaväyliä, tiet ovat pääosin hiljaisia ja liikennettä on vähän.
Huokea hintataso
On totta, että erot Suomen ja Viron hinnoissa eivät ole enää yhtä dramaattisia kuin aikoinaan. Silti reissusta selviää selvästi kepeämmällä matkabudjetilla kuin kotimaassa tai muissa Pohjoismaissa. Nälkäinen pyöräilijä huomaa eron tien päällä, kun tarjolla on muutaman euron hintaisia päivän keittoja ja muita edullisia lounasvaihtoehtoja. Majoituskulut ovat monesti se merkittävin menoerä, mutta Virossa on vielä toistaiseksi melko helppo löytää kohtuuhintainen katto pään päälle. Kovan onnen fillaroitsijaa lohduttaa puolestaan pyöröhuollon huokeampi hinta.
Hyvät leiriytymismahdollisuudet
Leiriytymismahdollisuudet Virossa ovat mainiot. Pohjoismaiden tapaan myös Virossa on melko laajat jokamiehenoikeudet, joten telttailu ja riippumattoilu onnistuvat ongelmitta monissa paikoissa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että jokamiehen oikeudet eivät ole voimassa yksityisillä mailla, ja että toisinaan tiuhaan näkyvät “eramaa” -kyltit eivät viittaa erämaahan vaan yksityisalueeseen. “Riigimets” ‑kyltit viittaavat valtion metsiin. Leiri- ja tulentekopaikkojen etsintään kannattaa käyttää Viron metsähallituksen RMK:n nettisivuja tai sovellusta.
Oletko pyöräillyt Virossa tai onko se suunnitelmissasi? Onko mielessäsi kysymyksiä pyöräretkeilystä Virossa? Kommentoi ihmeessä! 🙂
12 comments
Pyörämatkailu Eestissä on väkisinkin käynyt minulla Mielessä, mutta en ole sitä toteuttanut. Panin merkille, kuinka fillarit kulkevat junassa siellä kätevästi, kun taas Suomessa fillarin kuljetus on arpapeliä. Minua on mietityttänyt tietysti fillarin ottaminen mukaan laivaan ja kiva, että tämä selvensi sen. Erittäin painavana pyöräilijänä minulle tuottavat nousut vaikeuksia ja pidän tasamaasta. Viime vuosina olenkin tehnyt lyhyitä reissuja Pohjanmaalla ja Suomenselän alueella. Asiassa on tietysti sellainen puoli, että mäkisyys lisää kuntoa ja tuotan hyviä labratuloksia.
Luonnollisesti kiinnostaa myös pyörän pitämisen turvallisuus, näin myös Suomessa. Vartioidulla leirintäalueella menettelee, mutta hostellissa saattaa joutua jättämään ulos. Tietenkään en nuku hyvin jos pelkään, että jonkun ahneet sormet näpelöivät minun fillariani.
Kiitos kommentistasi, Stacy! Kiva, että pyörämatkat innostavat sinuakin. Laita ihmeessä linkkiä, jos olet kirjoittanut omista retkistäsi juttuja!
Nyt muistan, että aikoinaan itseänikin mietitytti tuo pyörän kuljetus laivassa ja kuinka homma etenee sen suhteen. Ehkä pitäisi jossain vaiheessa tehdä erillinen postaus siitäkin aiheesta. En vaan ole varma löytyykö arkistoista tällä hetkellä hyvää kuvamateriaalia aiheesta.
Joo, pyörän turvallisuus on myös keskeinen juttu. Itseäni se huolettaa lähinnä kaupungeissa, jossa pyöriä saatetaan pölliä keskellä kirkasta päivääkin. Hostellien ja muiden majapaikkojen suhteen yritän aina etukäteen selvittää, saako pyörän sisälle turvaan. Yhden hyvän kikan olen tähän keksinyt: Hostelworld-sovelluksessa voi etsiä hostelleja varustelun (facilities) perusteella ja sieltä voi ruksia kohdan bicycle parking. Esim. Virossa olen löytänyt useita hyviä hostelleja Tallinnasta ja ainakin yhten Tartosta, joissa pyörän on voinut ottaa talteen sisälle. Jos säilytysmahdollisuudet eivät ole selvinneet suoraan varaussivustolta, niin olen saattanut ottaa majapaikkaan myös suoraan yhteyttä. Suurimmassa osassa joku ratkaisu on löytynyt, mutta ei toki aina. Romaniassa oikeasti hieman kammotti, kun joudiun jättämään vuokrapyörän ulos. Viimeisillä reissuillani olen yöpynyt aika paljon luonnossa ja metsän keskellä yksin nukkuessa pyörävarkauden riski on onneksi häviävän pieni.
https://stas.vuodatus.net
Kuvia on hävinnyt sivustolta jostain ihmeen syystä.
Kiitos! Ehdin vähän alkaa lukea ja hyvin pääsee kiinni pyöräreissaamisen realismiin ja tunnelmiin! Harmi, että kuvat ovat kadonneet — internetin ihmeellinen maailma osaa aina välillä yllättää ikävästi.
Pyöräilyloma Virossa voisi olla aika kiva uusi kokemus! Suomessa pyöräilen kesät talvet, kaikki arkipäivät, niin jotenkin Suomen lomassa ei ole pyöräily niin innostanut. Mutta Virossa voisi helposti ehkä yhdistää road trippailua, pyöräilyä ja patikointia. Itsellä on ollut ongelma, että aina tulee tähyiltyä turhan kauas, kun läheltäkin löytyisi kivoja kohteita. Nyt viime vuosina olenkin lukenut paljon ihania tarinoita Virosta, joten ehkä olisi jo aika ruveta itsekin sitä tarkemmin suunnittelemaan — muutakin kun Tallinnaa!
Joo, ymmärrän hyvin. Itsekin tulee arkipyöräiltyä pääkaupunkiseudulla sen verran paljon, että ei välttämättä riitä inspistä samalla tavalla koluta näitä kulmia lomilla (vakaa aikomukseni on tosin pyöräseikkailla enenevissä määrin myös eri puolilla Suomea). Virossa käyminen on puolestaan helppoa ja tuo hieman ekstraeksotiikkaa. Itse nautin myös kaikesta muusta ulkoilusta ja Virosta on löytynyt useampi ihana luontokohde. Tuota RMK:ta voin suositella lämpimästi luontoretkikohteiden ja leiripaikkojen etsimiseen. Sun pyöräilyrutiinilla on varmasti helppo lähteä toteuttamaan pidempääkin pyöräilylomaa. Huikeita tulevia reissuja!
Muutama kesä sitten ajelin Tour de LatEst:n. Onko tuttu?
https://tourdelatest.wordpress.com/
Samaa mieltä olen Virosta mainiona pyörämatkailumaana!
Itse asiassa suunnitteluvaiheessa ajauduin lukemaan Tour De LatEstista ja reittikuvaukset inspiroivat itseänikin. Lopulta oma reittini oli aika erilainen, mutta mukaili LatEstia Peipsijärven rannoilla ja lyhyen matkan Pohjois-Latviassa (Aluksne). Hienoa, että tällaisia reittejä on kehitelty! Kiitos kommentista ja linkistä, kävinkin lukaisemassa blogiasi suurella mielenkiinnolla!
Kiva kirjoitus pyöräilystä Virossa. Kun tein yhteenvetoa takavuosien pyöräilyreissuista löysin blogisi . Olen käynyt siellä pyöräilemässä yhdeksänä kesänä ja samat positiiviset kokemukset ovat minullakin.
Kiitos kommentista ja kiva, että sinäkin olet tykästynyt Viroon ja palaat sinne vuosi toisensa jälkeen. Täytyykin käydä lukemassa myös sinun blogijuttujasi aiheesta 🙂
Hienot ja monipuoliset sivut linkkeineen. En ole vielä paljon kerennyt tustua kertomuksiin kun juuri löysin sivut, mutta loistavilta vaikuttavat.
Eestin fillarikokemuksia tuli ‑90-luvulla monena kesänä ajettiin työporukka jengillä viikon eli 7 vrk. pituisia retkiä ympäri Eestiä. Ensimmäisellä keralla lähdettiin Otepäästä oli soratietä, mäkiä ja pikku järviä runsaasti. Tauon aikana käytiin pulahtamassa raikkaaseen veteen. Kävimme monissa paikoissa, Tartto, Parnu, Viljandi, Saarenmaa, Kihnu jne. jne.
Meillä oli käytössä huoltoauto ja peräkäryssä reppumme, pyörämme vietiin busilla lähtöpisteeseen mihin milloinkin ja tietty samalla sovitimme mukaan itsemme. Viikon hintaan kuului majoitus maalaistaloissa, pikku resorteissa, milloin missäkin, kumminkin siten joka ilta oli sauna. Lisäksi oli järjestetty aamupala, lounas ja päivällinen Yleensä majoituspaikoissa syötiin aamupala ja päivällinen. Lounas jossain eksoottisessa paikassa kuten luostarissa tai ihan vaan paikallisessa ravintolassa johon oli tehty varaus.
Kaiholla muistelen uskomattoman makeita reissuja..
Reissuun voi ottaa oman fillarin Suomesta tai ajaa Venäläisellä Ukraina polkupyörällä jossa oli peltinen rekisterikilpi. Ukrainasta tuli suosittu menopeli, minulla oli yksi Suomessakin.
Päivämatkat olivat 60–100km eli leppoista etenemistä taukoineen.
Kiitos Zorro kommentistasi! Hyvä palaute kannustaa aina jatkamaan 🙂 Pyöräreissujen myötä oon tykästynyt Viroon tosi paljon, joten aina kiva kuulla kokemuksista siellä! Itsellä vielä jokunen kolkka käymättä ja esim. just Otepää ja Viljandi kiinnostaisivat. Hienolta kuulostaa teidän reissut ja varmaan on 90-luvun jälkeen maa hieman muuttunut.