11 hyvää syytä pyöräillä Virossa

Etsitkö jotain uutta tekemistä seu­raa­val­le Viron-matkalle? Mietitkö minne suunnata seu­raa­val­le pyö­rä­ret­kel­le? Kokosin tähän pos­tauk­seen pitkän listan syitä, jotka ovat saaneet minut lähtemään kerta toisensa jälkeen pyö­räi­le­mään Viroon.

Virolla tulee aina olemaan oma paikkansa ret­ki­pyö­räi­li­jän sydä­mes­sä­ni. En tiedä olisiko blo­gi­ni­kaan olemassa, ellen kolmisen vuotta sitten olisi keksinyt lähteä Viroon pyö­räi­le­mään. Kysei­sel­lä reissulla satuin nimittäin hul­laan­tu­maan pyö­rä­mat­kai­luun (lue lisää täältä ja täältä) ja käyn­ti­ti­hey­den perus­teel­la ilmei­ses­ti myös Viroon.

Paldiskin rantakalliot
Uskoi­sit­ko, että tämäkin jylhä maisema löytyy Virosta? Nämä kalliot löysin Pal­dis­kiin suun­nan­neel­la pyö­rä­reis­sul­la­ni.

Mikä Virossa siis vetää pyö­räi­li­jää niin puoleensa?

Viro on lähellä…

Nopeat ja helpot yhteydet tekevät Virosta oivan lähi­mat­kai­lu­koh­teen: pari tuntia lautalla ja olet perillä! Näin siis ainakin, mikäli matkan alku­pis­tee­nä on Helsinki. Läheinen sijainti tar­koit­taa myös edul­li­suut­ta: laut­ta­mat­ko­jen hinnat vaih­te­le­vat, mutta yleensä on tarjolla koh­tuu­hin­tai­sia, välillä suo­ras­taan halpoja matkoja.

… mutta silti ulko­mail­la

Viro on lähellä mutta silti ulko­mail­la. Se on oma maa­il­mas­sa, jossa pol­kies­saan tuntee olevansa eri maassa, eri kult­tuu­rin ja eri kiel(t)en ympä­röi­mä­nä. 

Suo­ma­lai­ses­ta pers­pek­tii­vis­tä Viro on tarpeeksi saman­kal­tai­nen, jotta siellä on helppo navigoida, mutta toisaalta sen verran erilainen, että sillä on omaa twistiä ja eri­lai­suu­den tuomaa vie­hä­tys­tä. En tiedä olenko esi­mer­kik­si vain tullut sokeaksi suo­ma­lai­sel­le kult­tuu­ri­pe­rin­teel­le, mutta oma vai­ku­tel­ma­ni on, että varsinkin Viron maa­seu­dul­la perinteet ovat säilyneet vahvemmin ja sau­naan­kin mennessä ter­veh­di­tään sau­na­hal­ti­aa.

Viron kieli on tarpeeksi saman­lais­ta, jotta matkailun kannalta hyö­dyl­li­set perus­fraa­sit oppii vaivatta. Samalla se on kuitenkin sen verran erilaista, että häm­men­tä­vil­tä hetkiltä ei säästytä, kun ulkoa­sul­li­ses­ti ident­ti­set sanat tar­koit­ta­vat­kin jotain ihan muuta (vai kuinka tulisi suhtautua kylään nimeltä Kulli?!).

Pyörän mukaan ottaminen tai vuokraus on helppoa

Pyö­rä­mat­kai­li­jan kannalta laiva on len­to­ko­nee­seen ver­rat­tu­na helppo ja tur­val­li­nen kul­je­tus­vä­li­ne: pyörää ei tarvitse pakata tai purkaa osiin eikä sen ehjänä säi­ly­mis­tä tarvitse juuri jännittää. Pitää ainoas­taan muistaa varata pyörälle paikka ja ajaa se sitten auto­kan­nel­le. Tällä hetkellä kaikki lai­vayh­tiöt taitavat veloittaa pyörän kul­je­tuk­ses­ta viisi euroa ja toisin kuin autolle, pyörälle löytyy tilaa lähes takuu­var­mas­ti. 

Jos omaa pyörää ei kui­ten­kaan jostain syystä ota matkaan mukaan, on mah­dol­lis­ta vuokrata pyörä paikan päältä. Pyö­rä­vuo­kraa­mo­ja ja pyöriä vuo­kraa­via hotelleja ja maja­ta­lo­ja löytyy kautta maan. Tal­lin­nas­sa monen­lai­sia vuo­kra­pyö­riä tarjoaa esi­mer­kik­si City Bikes, josta minulla on posi­tii­vi­sia koke­muk­sia. Pikai­sel­la päi­vä­ret­kel­lä pii­pah­ta­jat voivat vuokrata pyörän vaikka vain muu­ta­mak­si tunniksi, pidem­mäl­le reissulle suun­taa­vat puo­les­taan koko matkansa ajaksi. Lisäksi on mah­dol­lis­ta tilata pyö­rän­kul­je­tus­pal­ve­lui­ta, mikäli suun­ni­tel­mis­sa on aloittaa/lopettaa pyö­rä­ret­ki muualla kuin Tal­lin­nas­sa. 

Uusi pers­pek­tii­vi Tal­lin­naan 

Kuulutko sinäkin niihin Tallinnan-kävi­jöi­hin, jotka ajautuvat joka visii­til­lään sataman, van­han­kau­pun­gin ja Tel­lis­ki­ven muo­dos­ta­maan Bermudan kolmioon löy­tä­mät­tä koskaan tietään minnekään muualle? Mitä jos seu­raa­val­la kerralla tutus­tui­sit­kin kau­pun­kiin pyö­räil­len?

Muistan edel­leen­kin sen hetken, kun ensi kertaa poljin pyö­räl­lä­ni ulos auto­kan­nel­ta ja pois satamasta. Lähdin spon­taa­nis­ti polkemaan kohti aurin­gon­las­kua Tallinnan län­sio­siin. Hetken päästä löysin itseni Stroomin pitkältä hiek­ka­ran­nal­ta ihas­te­le­mas­ta auringon viimeisiä säteitä. Seu­raa­va­na aamuna suuntasin Piritan rannoille ja metsiin. Näihin ja moniin muihin paik­koi­hin Tal­lin­nas­sa en olisi var­mas­ti­kaan ikinä päätynyt, mikäli olisi ollut ainoas­taan apos­to­li­kyy­din ja julkisten varassa. Pyö­räil­len kaupunki avartuu aivan uusiin mit­ta­suh­tei­siin.

Moni­puo­li­nen valikoima kohteita ja reittejä

Se tärkein syy lähteä Viroon on, että pieni maa tarjoaa paljon nähtävää. Vali­tet­ta­van monen Viron-vierailut ovat rajoit­tu­neet pel­käs­tään Tal­lin­naan, ja vaikka se kiin­nos­ta­va kaupunki onkin, löytyy Virosta paljon muutakin. Tartto, Pärnu ja Haapsalu ovat hurmaavia kult­tuu­ri­kau­pun­ke­ja, Narvassa ja Pal­dis­kis­sa puo­les­taan tuntuu vielä Neu­vos­to­lii­ton havinaa. Kau­pun­kien ohella Virossa riittää hurmaavia luon­to­koh­tei­ta ja kan­sal­lis­puis­to­jen ohella kannattaa ehdot­to­mas­ti vierailla Viron vie­hät­tä­vil­lä saarilla, esi­mer­kik­si Saa­ren­maal­la, josta tämänkin artik­ke­lin pääkuva on otettu. 

Hyvin merkityt pyö­rä­rei­tit

Pyö­rä­mat­kai­li­jan kannalta oival­lis­ta on, että Virossa on runsaasti hyvin mer­kit­ty­jä pyö­räi­ly­reit­te­jä: tien­ris­teyk­sis­sä reittien mukaan nume­roi­tu­ja viittoja tulee vastaan taajaan. Osa näistä on kan­sal­li­sia tai alu­eel­li­sia, kolme puo­les­taan kuuluu pidempiin, Euroopan maita halkoviin Eurovelo-reit­tei­hin. Hyvänä apuna reit­ti­suun­nit­te­lus­sa toimii myös Eesti rattateed ‑niminen Viron pyö­räi­ly­kart­ta, johon viral­li­set reitit on merkitty. Omani ostin Tallinnan CityBike ‑liik­kees­tä.

Tasainen maa

Virossa ei tarvitse polkea pitkään, että on valmis liit­ty­mään Flat Earth Societyyn. Maan tasaisuus tekee pitkien päi­vä­tai­pa­lei­den tah­koa­mi­ses­ta suht helppoa ja aloit­te­le­van­kaan ret­ki­pyö­räi­li­jän ei tarvitse kantaa huolta hyy­ty­mi­ses­tä armot­to­mis­sa nousuissa. Pan­nu­kak­ku­pro­fii­li ei toki ole kaikkien mieleen ja saattaa käydä tylsäksi pidemmän päälle. Mäki­sem­mäs­tä maastosta pitävien kannattaa suunnata Kaakkois-Viroon. Kunnon kumpuja löytyy esi­mer­kik­si Otepäästä, joka on tullut tun­ne­tuk­si urhei­li­joi­den tree­ni­paik­ka­na, ja Haanjan luon­non­puis­tos­ta, mistä löytyy myös koko Baltian korkein huippu, Suur Munamägi (318 m).

Pyörän kul­jet­ta­mi­nen jul­ki­sil­la

Aina pol­ke­mis­ta ei tarvitse aloittaa Tal­lin­nas­ta. Jos aikaa on vain vii­kon­lo­pun verran, mutta tahtoo mennä polkemaan johonkin maan kau­kai­sem­mis­ta kolkista, yksi hyvä mah­dol­li­suus on taittaa osa matkasta jul­ki­sil­la.

Virossa pyörän voi ottaa junaan ilmai­sek­si. Kesäisin pyörien kul­jet­ta­mi­ses­sa saattaa kuitenkin olla rajoi­tuk­sia. Kannattaa  tarkistaa tilanne ja mah­dol­li­set muutoksen pyö­rien­kul­je­tus­sää­dök­siin Elronin sivuilta.

Pyörät junassa Virossa

Peri­aat­tees­sa myös bussit voivat ottaa tava­ra­ti­laan­sa mak­si­mis­saan kaksi pyörää, mutta voi olla vaikea ennustaa etukäteen mahtuuko oma pyörä mukaan. Omat koke­muk­se­ni ovat tois­tai­sek­si olleet huonoja, joten en uskalla suo­si­tel­la tätä vaih­toeh­toa varauk­set­ta.

Pääosin hyvä­kun­toi­set tiet

Oma koke­muk­se­ni on, että Virossa on asfaltin sileyden ja autoi­li­joi­den käytöksen puolesta jopa Suomea miel­lyt­tä­väm­mät olo­suh­teet. Vaikka var­si­nai­sia kevyen­lii­ken­teen­väy­liä ei kau­pun­kien ulko­puo­lel­la juuri ole, ja pyö­rä­mat­kai­li­ja joutuu tait­ta­maan matkaa maantien reunassa, viro­lai­set autoi­li­jat ajavat pääosin jär­ke­väs­ti ja pyö­räi­li­jöi­tä kun­nioit­taen. Mikäli välttelee  kaikkein ruuh­kai­sem­pia val­ta­väy­liä, tiet ovat pääosin hiljaisia ja lii­ken­net­tä on vähän.

Huokea hintataso

On totta, että erot Suomen ja Viron hinnoissa eivät ole enää yhtä dra­maat­ti­sia kuin aikoinaan. Silti reissusta selviää selvästi kepeäm­mäl­lä mat­ka­bud­je­til­la kuin koti­maas­sa tai muissa Poh­jois­mais­sa. Nälkäinen pyö­räi­li­jä huomaa eron tien päällä, kun tarjolla on muutaman euron hintaisia päivän keittoja ja muita edullisia lou­nas­vaih­toeh­to­ja. Majoi­tus­ku­lut ovat monesti se mer­kit­tä­vin menoerä, mutta Virossa on vielä tois­tai­sek­si melko helppo löytää koh­tuu­hin­tai­nen katto pään päälle. Kovan onnen fil­la­roit­si­jaa lohduttaa puo­les­taan pyö­rö­huol­lon huokeampi hinta.

Hyvät lei­riy­ty­mis­mah­dol­li­suu­det

Lei­riy­ty­mis­mah­dol­li­suu­det Virossa ovat mainiot. Poh­jois­mai­den tapaan myös Virossa on melko laajat joka­mie­he­noi­keu­det, joten telttailu ja riip­pu­mat­toi­lu onnis­tu­vat ongel­mit­ta monissa paikoissa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että joka­mie­hen oikeudet eivät ole voimassa yksi­tyi­sil­lä mailla, ja että toisinaan tiuhaan näkyvät “eramaa” -kyltit eivät viittaa erämaahan vaan yksi­tyi­sa­lu­ee­seen. “Riigimets” ‑kyltit viit­taa­vat valtion metsiin. Leiri- ja tulen­te­ko­paik­ko­jen etsintään kannattaa käyttää Viron met­sä­hal­li­tuk­sen RMK:n net­ti­si­vu­ja tai sovel­lus­ta.

Viro RMK leiripaikka

Oletko pyö­räil­lyt Virossa tai onko se suun­ni­tel­mis­sa­si? Onko mie­les­sä­si kysy­myk­siä pyö­rä­ret­kei­lys­tä Virossa? Kommentoi ihmeessä! 🙂

8 comments
  1. Pyö­rä­mat­kai­lu Eestissä on väki­sin­kin käynyt minulla Mielessä, mutta en ole sitä toteut­ta­nut. Panin merkille, kuinka fillarit kulkevat junassa siellä kätevästi, kun taas Suomessa fillarin kuljetus on arpapeliä. Minua on mie­ti­tyt­tä­nyt tietysti fillarin ottaminen mukaan laivaan ja kiva, että tämä selvensi sen. Erittäin painavana pyö­räi­li­jä­nä minulle tuottavat nousut vai­keuk­sia ja pidän tasa­maas­ta. Viime vuosina olenkin tehnyt lyhyitä reissuja Poh­jan­maal­la ja Suo­men­se­län alueella. Asiassa on tietysti sellainen puoli, että mäkisyys lisää kuntoa ja tuotan hyviä labra­tu­lok­sia.
    Luon­nol­li­ses­ti kiin­nos­taa myös pyörän pitämisen tur­val­li­suus, näin myös Suomessa. Var­tioi­dul­la lei­rin­tä­alu­eel­la menet­te­lee, mutta hos­tel­lis­sa saattaa joutua jättämään ulos. Tie­ten­kään en nuku hyvin jos pelkään, että jonkun ahneet sormet näpe­löi­vät minun fil­la­ria­ni.

  2. Kiitos kom­men­tis­ta­si, Stacy! Kiva, että pyö­rä­mat­kat innos­ta­vat sinuakin. Laita ihmeessä linkkiä, jos olet kir­joit­ta­nut omista ret­kis­tä­si juttuja!

    Nyt muistan, että aikoinaan itseä­ni­kin mie­ti­tyt­ti tuo pyörän kuljetus laivassa ja kuinka homma etenee sen suhteen. Ehkä pitäisi jossain vaiheessa tehdä erillinen postaus siitäkin aiheesta. En vaan ole varma löytyykö arkis­tois­ta tällä hetkellä hyvää kuva­ma­te­ri­aa­lia aiheesta.

    Joo, pyörän tur­val­li­suus on myös keskeinen juttu. Itseäni se huolettaa lähinnä kau­pun­geis­sa, jossa pyöriä saatetaan pölliä keskellä kirkasta päivääkin. Hos­tel­lien ja muiden maja­paik­ko­jen suhteen yritän aina etukäteen selvittää, saako pyörän sisälle turvaan. Yhden hyvän kikan olen tähän keksinyt: Hos­telworld-sovel­luk­ses­sa voi etsiä hos­tel­le­ja varus­te­lun (faci­li­ties) perus­teel­la ja sieltä voi ruksia kohdan bicycle parking. Esim. Virossa olen löytänyt useita hyviä hos­tel­le­ja Tal­lin­nas­ta ja ainakin yhten Tartosta, joissa pyörän on voinut ottaa talteen sisälle. Jos säi­ly­tys­mah­dol­li­suu­det eivät ole sel­vin­neet suoraan varaus­si­vus­tol­ta, niin olen saattanut ottaa maja­paik­kaan myös suoraan yhteyttä. Suu­rim­mas­sa osassa joku ratkaisu on löytynyt, mutta ei toki aina. Roma­nias­sa oikeasti hieman kammotti, kun joudiun jättämään vuo­kra­pyö­rän ulos. Vii­mei­sil­lä reis­suil­la­ni olen yöpynyt aika paljon luonnossa ja metsän keskellä yksin nukkuessa pyö­rä­var­kau­den riski on onneksi häviävän pieni.

      1. Kiitos! Ehdin vähän alkaa lukea ja hyvin pääsee kiinni pyö­rä­reis­saa­mi­sen rea­lis­miin ja tun­nel­miin! Harmi, että kuvat ovat kadonneet — inter­ne­tin ihmeel­li­nen maailma osaa aina välillä yllättää ikävästi.

  3. Pyö­räi­ly­lo­ma Virossa voisi olla aika kiva uusi kokemus! Suomessa pyöräilen kesät talvet, kaikki arki­päi­vät, niin jotenkin Suomen lomassa ei ole pyöräily niin innos­ta­nut. Mutta Virossa voisi helposti ehkä yhdistää road trip­pai­lua, pyöräilyä ja pati­koin­tia. Itsellä on ollut ongelma, että aina tulee tähyiltyä turhan kauas, kun lähel­tä­kin löytyisi kivoja kohteita. Nyt viime vuosina olenkin lukenut paljon ihania tarinoita Virosta, joten ehkä olisi jo aika ruveta itsekin sitä tarkemmin suun­nit­te­le­maan — muutakin kun Tallinnaa!

    1. Joo, ymmärrän hyvin. Itsekin tulee arki­pyö­räil­tyä pää­kau­pun­ki­seu­dul­la sen verran paljon, että ei vält­tä­mät­tä riitä inspistä samalla tavalla koluta näitä kulmia lomilla (vakaa aiko­muk­se­ni on tosin pyö­rä­seik­kail­la ene­ne­vis­sä määrin myös eri puolilla Suomea). Virossa käyminen on puo­les­taan helppoa ja tuo hieman ekstraek­so­tiik­kaa. Itse nautin myös kaikesta muusta ulkoi­lus­ta ja Virosta on löytynyt useampi ihana luon­to­koh­de. Tuota RMK:ta voin suo­si­tel­la läm­pi­mäs­ti luon­to­ret­ki­koh­tei­den ja lei­ri­paik­ko­jen etsi­mi­seen. Sun pyö­räi­ly­ru­tii­nil­la on varmasti helppo lähteä toteut­ta­maan pidem­pää­kin pyö­räi­ly­lo­maa. Huikeita tulevia reissuja!

    1. Itse asiassa suun­nit­te­lu­vai­hees­sa ajauduin lukemaan Tour De LatEs­tis­ta ja reit­ti­ku­vauk­set ins­pi­roi­vat itseä­ni­kin. Lopulta oma reittini oli aika erilainen, mutta mukaili LatEstia Peip­si­jär­ven rannoilla ja lyhyen matkan Pohjois-Latviassa (Aluksne). Hienoa, että tällaisia reittejä on kehitelty! Kiitos kom­men­tis­ta ja linkistä, kävinkin lukai­se­mas­sa blogiasi suurella mie­len­kiin­nol­la!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös nämä!