Yhteistyö: Visit Kotka-Hamina, kohteeseen tutustuttu pressimatkalla
Syksyinen aamuaurinko paistaa, kun Strömforsin ruukissa toivan luontopalveluyritys Wellstersin toimitusjohtaja Jari Jokinen tarjoilee meille nokipannukahvit ja ‑teet, kuusenkerkkäshotit sekä pientä purtavaa.
Ruukki on kirkkaana syyspäivänä jumalaisen kaunis, mutta Jarin mukaan ei ole vuodenaikaa, jolloin alue ei hurmaisi. Strömfors on niin sympaattinen ja pittoreski pikku kylä, että tajuan nyt, mitä menetin, kun en aiemmalla pyörämatkallani poikennut täällä, vaikka aivan vierestä poljinkin. Onneksi vahinko korjaantuu nyt!
Strömforsin ruukin historia ulottuu aina 1600-luvulle saakka. Aikoinaan ruukissa toimi niin rautaruukki, panimo kuin tiilitehdaskin, mutta nykyään täällä eletään matkailusta. Ruukkikylästä löytyy tätä nykyä muun muassa museo, majoitusta, syötävää, käsityöputiikkeja ja luontoliikuntapalveluita.
Tänään emme tyydy tutustumaan ruukkiin ainoastaan sen ihastuttavassa puutalomiljöössä kierrellen, vaan lähdemme vesille tutustumaan lähistön luontoon meloen. Kymijokihaara — here we come!
Eväshetken jälkeen siirrymme kajakkeihin ja lähdemme melomaan pitkin Kymijoen haaraa. Kymijoki virtaa täällä rauhaisasti, joten se sopii mainiosti kaltaisillemme satunnaisille sunnuntaimelojille. Harmaahaikara kulkee kanssamme samaa matkaa, ja hetkellisesti erotan taivaalla myös uljaasti liitelevän merikotkan.
Vesitse liikkumisessa on lumonsa. Varsinkin näin kauniina ja tyynenä päivänä meloessa tavoittaa lähes meditatiivisen tilan. Vetten päältä maisemat myös näkee eri tavoin kuin maalta käsin, mikä antaa uuden perspektiivin maissa sijaitseviin paikkoihin. Kajakistani huomaan esimerkiksi rannalla sijaitsevan laavun, mikä jää mieleen kytemään haluna palata näihin maisemiin jonain päivänä vielä yön yli retkellekin.
Aivan oma lukunsa on paikallisten keskuudessa Amazonina tunnettu jokihaara, jossa rehevä kasvusto ja joessa lepäävät puunrungot aiheuttavat myös lieviä clusterfuckeja, kun ryhmämme kajakit jumiutuvat vuoron perään pinnan alla lymyäviin runkoihin.
Lopulta on vuorossa sillan alitus, ja sen myötä palaudumme viidakkotunnelmista takaisin ruukkimaisemiin.
Vesiretkeilyn lisäksi alue tarjoaa mainiot ulkoilumahdollisuudet myös maankamaralla. Aivan ruukin kupeesta kulkee nimittäin Kukuljärven ulkoilureitti, johon voi tutustua niin patikoiden kuin maastopyöräillenkin (ja tarvittaessa Welstersiltä voi vuokrata fatbikenkin). Maasto on vaihtelevaa ja joidenkin vaativampien kallio-osuuksiensa vuoksi Kukuljärven maastopyöräilyreitti on tasoltaan keskivaativa. Erityisesti märissä olosuhteissa kannattaa päiväpatikoitsijankin pitää varansa liukkailla kallioilla, joilta tosin paikoin löytyy myös nousua ja laskua helpottamaan asennettuja köysiä.
Alueelta löytyy kaksi hyvin huollettua laavua, joista toinen tosiaan sijaitsee melontareitin varrella, toinen puolestaan Kukuljärven rannalla. Kyseinen laavu tulikin tutuksi jo aiemmalla pyörämatkallani ja Kukuljärven puhtaassa vedessä pulahtamista voin suositella kenelle tahansa!
Strömforsin ruukissa Welsters oy vuokraa kajakkeja, kanootteja, SUP-lautoja ja fatbikeja. Melomaan pääsee sulan veden aikana. Jutussa mainittua kuusenkerkkäjuoma on ruukissa valmistettu käsityötuote, jota voi ostaa paikallisesta putiikista — suosittelen!
17 comments
Tämä melontaretki kuulostaa todella kivalta. Marika erityisesti olisi siitä todella innoissaan, mutta valitettavasti meidän kesäviikonloput alkavat olla aika varattuja, niin voi olla, että tätä emme tänä vuonna ehdi toteuttamaan. Pitää laittaa paikka kuitenkin ensi vuodelle mieleen.
Kiva kuulla, että herätti kiinnostuksen kuitenkin 🙂 Ja Strömfors on kaunis syksylläkin!
Strömforsin ruukki jäi vielä viime kesän jäljiltä Suomi-listallemme, mutta nyt on suunnitteilla retki tuolle suunnalle hetimmiten vapun jälkeen, joten kiva katsella kuvia tuolta suunnalta jo vähän ennakkoon. Melomaan tuskin ainakaan vielä toukokuussa päädymme 🙂
No mutta sepä kiva kuulla! Täytyykin käydä kurkkimassa teidän blogista Strömfors-raporttia 🙂
Harrastin nuorempana melomista esimerkiksi Koiravedellä. Koiraveden keskeisin piirre on Hiltulanlahtena tunnettu pitkulainen ja kapea “vuono” Vanuvuoren hienoihin maisemiin. Sen lisäksi meloin Muaningalta Kuopioon. Siinä on kyllä jotain sellaista, mitä olen jäänyt kaipailemaan. Nykyisin siellä taitaa olla enemmän liikennettä, koska Kuopion kaupunki levittäytyi Koiraveden rannalle. Miten minä en käyttänyt jokaista hienoa nuoruuteni hetkeä retkeilyyn. Ai, mutta käytinhän minä.
Sinulla kuulostaa olleen hienoja seikkailuita! Täytyypä pitää mielessä nuo paikat, jos Kuopion seudulle joskus päätyy.
Melontaretket on ihania, ja kyllä noissa maisemissa kelpaisi olla vesillä! Itse en ole Strömforsin ruukilla käynyt, mutta pitääpä katsoa mahtuisiko se meidän ajoreitille kesällä kun tullaan käymään Suomessa.
Joo, melonta on kyllä parasta. Ja Strömforsia suosittelen lämpimästi, se on todellinen helmi!
Strömforsin ruukilla en ole päässyt käymään. Kovin mieli tekisi. Mutta kun ei olla tuolla seudulla oikein käyty.
Tuo melontaretkenne on varmasti ikimuistoinen.
Joo, jos noille nurkille joskus suuntaatte, niin ei kannata missata!
Olipa kiva lukea Strömforsin ruukista ja sen melontaretkestä! Kävin tuolla helmikuussa ja paikka oli ihastuttava. Silloin tuli myös ilmi tuo melontamahdollisuus, mikä olis tosi kiva ja mielenkiintoinen juttu, kun tykkään itsekin meloa.
Olisipa kyllä kiva nähdä Strömfors myös talvella 🙂 Varmasti kaunis silloinkin.
Pitääpä laittaa korvan taa tuo melonta juttu. Tuolla ruukilla en ole vielä käynyt, mutta vaikuttaa kyllä aivan ihanalta paikalta.
Joo, Strömfors on ihastuttava! 🙂
Olen käynyt Strömforsin Ruukissa ainakin kaksi kertaa. Maastoja enkä vesiä ole tutkinut niin tarkkaan kuin sinä 🙂 Meillä on Kellokoskella myös Ruukki, onko tuttu? Olen siitä kirjoittanut muutamaan kertaan blogiini. Melomaan en ole koskaan päässyt, vaikka nautin aina vesille pääsystä matkoilla. Nyt olen jo sen ikäinen, että en halua yksin mennä minnekään, joten katsotaan pääsenkö ikinä melomaan, näkemään valaita, suppailemaan tai snorklaamaan!
Kiitos kommentista, Raija. Kellokosken ruukista en kieltämättä ole koskaan kuullutkaan. Täytyypä ottaa siitäkin selvää ja lukaista juttusi. Ruukit ovat yleensä mielenkiintoisia kohteita, joten niin varmasti Kellokoskikin!
Ei vitsi!!! En tienny että sulla on blogi, olipas mahtava löytö!! 😀 Ai että, nyt rupeen lueskelemaan!