1. Pulahda luonnonvesissä
Varsinkin kesähelteillä pulahdus luonnonvesissä on se optimaalisin vaihtoehto. Suunnittelenkin reittini usein niin, että matkan varrelta ja mielellään erityisesti leiripaikan läheltä löytyisi uimiseen sopiva vesistö. Pitkä pyöräilypäivä on ihana päättää virkistävään ja puhdistavaan iltauintiin, mutta kuumina päivinä dippailen mielelläni järvissä matkan varrellakin.
Kylmemmällä säällä pulahduksesta voi olla nautinto kaukana, mutta virkistää se on silloinkin!
Jos kylmä vesi kirpaisee ja käytettävissä on vain matala puro, ei veteen ole pakko upottautua kokonaan. Riittää, että saa roiskittua vettä päälleen niihin paikkoihin, jotka tahtoo pestä.
Muistathan, että pesuaineet, biohajoavatkaan, eivät kuuluu luonnonvesiin. Jos siis haluat käyttää shampoota tai saippuaa, hyppää suoraan seuraavaan kohtaan.
2. Kenttäpeseydy kuivalla maalla
Aina peseytyminen luonnonvesissä ei onnistu. Ehkä leiripaikka sijaitsee kaukana vesistöistä, järvenpohja on upottavaa huttua tai sitten vilpoisa vesi ei muuten vaan houkuttele.
Tällöin kenttäpesu on oiva vaihtoehto. Sitä varten tarvitset astian ja vettä. Astiaksi sopii hyvin esimerkiksi juomapullo tai kattila, lisäksi tarvitset käsiäsi viemään veden, sinne minne on tarvetta. Jos käytettävissäsi on kokonaan erillinen pullo pelkästään kenttäpesuja varten, voit tehdä korkkiin pieniä reikiä, niin saat veden tulemaan ulos pullosta suihkumaisesti. Aika kätevää!
Omakohtaista kokemusta ei löydy, mutta kauppojen hyllyiltä löytyy myös kaikenlaisia pussimaisia retkisuihkuja: täytät pussin vedellä, kiinnität sen esim. puunoksaan ja otat suihkun. Itse en ainakaan vielä ole ostoaikeissa, sillä DIY-viritykset ovat toistaiseksi toimineet omassa käytössäni sen verran hyvin, että en näe ylimääräiselle tavaralle tarvetta. Kiinnostaa toki kuulla muiden kokemuksia niiden käytöstä!
Tarvittava veden määrä lienee yksilöllinen, mutta ainakin itselläni puolen litran pullo riittää ruhtinaallisesti. Desillä tai parilla saan yleensä pestyä kriittisimmät kohdat kuten ylävartalon (erityisesti selän) ja kenkien hiostamat jalat.
Etenkin viileämmällä säällä pesuhetkestä voi tehdä miellyttävämmän lämmittämällä vettä hieman. Joskus olen myös onnistunut täyttämään vesipulloni matkan varrella kuumalla vedellä niin, että se vielä leiripaikalle saavuttuani on lämmintä.
Kenttäpesuun voi myös yhdistää biohajoavien pesuaineiden käytön. Muista kuitenkin tällöinkin olla tarpeeksi etäällä vesistöstä, jotta pesuaineet eivät pääse valumaan luonnonvesiin vaan imeytyvät maahan.
3. Käytä kosteuspyyhkeitä tai vauvapyyhkeitä
Jos vettä ei yksinkertaisesti ole käytettävissä peseytymiseen tai olosuhteet eivät muuten sovellu vedellä läträämiseen, seuraava peseytymiskikka on kohteuspyyhkeiden tai vauvapyyhkeiden käyttäminen. Myös intiimialueet puhdistuvat näillä kätevästi.
Vaikka pidemmillä reissuilla saatankin kantaa varalta vauvapyyhepakettia mukana, henk. koht. en ole suuri fani ja välttelen näihin turvautumista viimeiseen asti, ihan jo roskamäärän vuoksi. Ei siis ekologisuuspisteitä tälle vaihtoehdolle. Savettisirkukseen lähtiessäsi muista siis hoitaa käytetyt pyyhkeet roskiin leiripaikalta poistuessasi.
Ai niin, ja köyhän retkeilijän kosteuspyyhkeenhän saa kehitettyä sylkäisemällä vessapaperiin. En ole itse kokeillut, mutta ehkä sekin hetki vielä tulee.
4. Hyödynnä yleiset vessat, uimahallit ja saunat matkan varrella
Huoltsikoiden ja kahviloiden vessat ovat pyörämatkailijan siunaus. Pääsee pissalle ja hanasta saa raikasta vettä juomapullon täytteeksi. Usein nämä paikat sopivat pikaisen lavuaarifreesauksen toteuttamiseen. Projektia auttaa se, että yleensä paikalta löytyy myös saippuaa sekä peili, mistä voi tarkistaa sekä lähtötilanteen että lopputuloksen.
Vaikka pulahdukset ja kenttäpesut ajava asiansa, mikään ei poista sitä pyörämatkalla kertyvää saastakerrosta yhtä tehokkaasti kuin sauna tai kunnon suihku. Näin korona-aikoina yleisiin saunoihin ja uimahalleihin pääsy on tietenkin vähän epävarmaa, mutta kun mahdollista, niitäkin kannattaa hyödyntää.
5. Skippaa peseytyminen kokonaan
Hygienianormit ovat sosiaalinen konstruktio ja sinä urhea kulkuri, joten so what vaikka vähän dunkkaa? Ei keskiajallakaan kukaan peseytynyt ja ihan hyvin meni.
Yksi strategia on tosiaan unohtaa peseytyminen kokonaan, ja tälläkin koulukunnalla on kannattajansa.
Tätäkin on yritetty, mutta omalla kohdallani ratkaisu ei oikein toiminut. Hajuista viis, mutta ilman hikien pois pesemistä alan helposti palella illan viiletessä. Pyrin siis suorittamaan ainakin jonkinlaiset pikapesun päivän päätteeksi. Ei voi myöskään vähätellä sitä autuuden tunnetta, kun saa puhtaalle iholle kuivan ja puhtaan vaatteen.
Jos pystyt kuitenkin painamaan eteenpäin peseytymättä päivä- ja viikkokausia, niin go for it! Olen kateellinen!
Miten sinä peseydyt pyöräretkilläsi tai vaelluksillasi? Onko sinulla muita kikkoja peseytymiseen tai löytyikö tästä listasta jotain, mitä et ole vielä kokeillut, mutta mikä houkuttaisi? Kommentoi alle! 🙂
11 comments
Olipa hauska ja hyvä artikkeli! Monesti viikonmittaisilla erämaavaelluksilla ei tule kuin huuhtouduttua kylmissä puroissa, sillä ei niissä ihan hirveän kauaa viihdy. Tai ehkä viihtyisi, jos olisi avantouintikonkari! 😀 Viikko ilman suihkua menee kuitenkin hyvin, hiukset kun pitää ponnarilla ja käyttää buffia jo pelkästään itikoita ja aurinkoa vasten suojautuakseen.
Sopisiko linkata tämä juttu Kaukokaipuun retkeilyvinkkeihin? Olen kirjoittamassa pidempää juttua hygieniapuolesta vaelluksilla, ja tämä olisi loista artikkeli linkata ko. sisällöstä. 🙂 Monet varmasti löytäisivät sitä kautta tämän jutun pariin.
Kiitos kommentista Monni! Joo, kylmiin kylpyihin en kyllä itsekään jää pitkäksi aikaa nautiskelemaan, kuten tuosta postauksen yhdestä kuvasta voi ehkä päätellä. Erämaavaellukset ovat oma lajinsa kyllä siinä mielessä, että siellä ei tule noita pyörämatkailijan tielle usein osuvia huoltsikoita vastaan 😀 Nyt kun aloin miettiä, en sillä elämäni toistaiseksi ainoalla viikon vaelluksellani tainnut peseytyä lainkaan, tai ainakaan siitä ei ole jäänyt mitään muistikuvia. Aikaa siitä on toki ehtinyt kulua jo 10+ vuotta, että voi olla, että muistikin jo rakoilee.
Ja juu, ehdottomasti saa linkata! Mielenkiinnolla luen tulevan artikkelisi muutenkin ja voin linkata sen tännekin 🙂
Vaelluksilla en koe peseytymistä ongelmaksi. Viime syksyn Lapin roadtripillä taas hiffasin vasta liian myöhään, että Lapissahan on monia uimahalleja. Ne ovat auki vain tiettyinä päivinä ja aikoina ja olisikin pitänyt suunnitella etukäteen reitti nämä huomioiden. Vuokrattavia saunoja oli hankala löytää google hauilla, lopulta olimme yhden yön kylpylässä yötä, jotta kunnon pesullekin pääsi.
Joo, uimahallit on kieltämättä hyvä idea autoreissuillekin, mutta kylpylässä tuli varmasti ainakin puhdasta 😀
Noista varmaan tulee käytettyä eniten tuota ykköstä ja sitten vaihtoehtoisesti kosteuspyyhkeiden käyttö erityisesti kylmään aikaan, koska itse kuulun henkilöihin, joita pulahtaminen kylmään veteen ei houkuta. Hienoja retkeilyvideoita Youtube-kanavveen tekevä Ali Leiniö tuntuu aina korostavan tuota vitoskohtaa, joka varmaan erityisesti lyhyillä retkillä toimiikin.
Joo, kylmällä sitä mieluusti keksii jotain muuta kuin sen kylmän veden 😀 Pitäis itsekin tsekata tuon Alin videoita, kun moni niistä tuntuu puhuvan. Oon vaan jotenkin niin huono seuraamaan mitään YouTubessa.
Tuskin päätyisin pyöräretkellä näitä tarvitsemaan, mutta jo heti jutun alusta tuli mieleen, että tässä taitaa olla pitkälti samat lait kuin matkaveneilyssä. Suomessa meri on sen verran vähän suolaista, että se käy hyvin suihkusta ja jos niin paljon peseytyminen ei ole tarpeen, niin tosiaan kosteuspyyhkeitä naaman pesuun tapasi olla matkassa. Jossain satamissa on saunoja tai suihkujakin pesutiloissa, mutta luonnonsatamissa ei tietenkään ja saunatkin voivat olla keskikesällä kovin varattuja.
Maailmalla merivesi on liian suolaista peseytymiseen tai ainakin uinnin jälkeen pitää pystyä huuhtelemaan makealla vedellä, mutta toisaalta vuokraamissamme veneissä onkin sitten aina ollut aika isot makean veden säiliöt, jotka ovat sen mahdollistaneet. Veneissä on saattanut olla kylpyhuoneetkin, mutta suihkussa käynti kyllä tekee koko veneestä pitkäksi aikaa sen verran kostean, että sitä kannatti kyllä aina harkita hetken, että onko tuo nyt ihan välttämätöntä.
Totta, vain vähän veneilleenä en tullut ajatelleeksikaan, että veneilyssä on vähän sama tilanne peseytymishommien miettimisessä, mutta niinpä tietenkin. Itse oon useammin reissaillut järvireiteillä kuin merenrannoilla, niin ei ole tullut suolaisuuteen niin kiinnitettyä huomiota, mutta joo, Itämeri on kyllä vähäsuolaisuutensa puolesta hyvä tässä mielessä. Kommenttisi seurauksena tuli kyllä hirveä himo päästä taas kokeilemaan purjehdusta 🙂
Viime kesänä testailin näitä kaikkia vaihtoehtoja. Erityisesti jäi mieleen se kerta, jolloin kaadoin päälleni vahingossa vissyä tavallisen veden sijaan. Hyvin huuhtoutui shampoo silläkin, mutta seuraavaksi päiväksi järjestin itseni leirintäalueelle kunnon suihkuun. Tulipa samalla huuhdottua meripesun jäljiltä joka paikkaan kulkeutuneet hiekanjyvät.
Kiitos kommentista Hanneli! Heh, olen suuri kuplaveden ystävä, mutta peseytymistä sillä en ole vielä tainnut kokeillakaan 😀
Mitään suurempia monen päivän suihkuttomia retkiä en ole tehnyt, mutta nuo vesipullo- ja kosteuspyyhe-metodit on tuttuja muilta reissuilta. En kyllä mäkään pystyis olemaan peseytymättä hikisen päivän jälkeen 🙂