Työpäivän väsyneinä viimeisinä hetkinä se oikeastaan syntyi: idea avata retkeilykausi kunnolla ja nukkua yö ulkona.
Kauden avaus tuntui ajankohtaiselta myös, koska aiemmin huhtikuussa oli tullut hankittua DD Underblanket, eli uusi alushuopa riippumatolle. Pakkohan sitä olisi päästä kokeilemaan.
Niinpä työpäivän päätökseen saatuani pakkasin pyörälaukut pikavauhtia. Kun viimein suljin pyörävaraston oven, aikaa auringonlaskuun oli tarkalleen tunti.
Helsingin kantakaupungissa lähimetsät ovat vähissä, joten aivan parin kilometrin säteeltä sopivaa yöpaikkaa ei löytäisi. Valitsin suunnakseni idän ja starttasin pyöräretkeni melko epäortodoksisesti hyppäämällä fillarini kanssa metroon. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavaksi, mikäli haluaisin löytää yösijan ennen pimeää.
Päätepysäkillä käänsin ohjaustangon kohti Helsingin itäisintä metsävyöhykettä.
Olin yhä Vuosaaren kerrostalojen keskellä, mutta silti pyörälaukuilla pakatulla pyörällä ajamisessa oli jotain taikaa. Vasta päättynyt työpäivä tuntui yhtäkkiä todella kaukaiselta, ja vähintään yhtä kaukaiselta tuntui tuleva työpäivä. Väsymys oli väistynyt virkeän seikkailumielen tieltä. Missäköhän tulevan yöni nukkuisin?
Pian lähiöt jäivät taakse, ja ulkoilupoluilla vastaan tulevat ihmiset harvenivat. Oli aika alkaa vainuta tulevaa yöpaikkaani.
Sopiva metsä löytyi lopulta aika tarkalleen auringonlaskun aikoihin. Pienen etsinnän jälkeen paikansin sopivat puut ja kiinnitin riippumattoni kuusien väliin. Uusi underblanket pääsi ensi kertaa ulos pussistaan ja pienen ihmettelyn jälkeen sain alushuovan kiinni riippumattoon varsin nopeasti.
Riippumattoviritelmäni edusti tällä kertaa varsin riisuttua mallia, sillä lupaavan sääennusteen ja vielä tässä vaiheessa kevättä poissaolollaan loistavien ötököiden ansiosta uskaltauduin jättämään sekä tarpin että hyttysverkon kokonaan pois.
Hämärän laskeuduttua virittelin trangian käyttökuntoon ja kokkailin keittiön komerosta mukaan tarttuneista riisinuudeleista ja tonnikalasta askeettisen retki-illallisen. Jälkilämmikkeeksi hörpin termoksesta yrttiteetä.
Kymmenen jälkeen viimeisetkin linnut lopettivat laulamisen. Vetäydyin itsekin tässä vaiheessa makuupussin lämpöön nauttimaan pimeän metsän rauhasta.
Puut kurottivat kohti taivasta, joka oli täynnä tähtiä. Lentokoneita ei näkynyt, kiitos koronan. Oli täysin tyyntä ja hiljaista. Keskityin miettimään, kuinka onnellinen juuri sillä hetkellä olin, ja kuinka mahtava idea oli ollut tulla yöksi metsään. Näissä autuaan onnellisissa mietteissä lopulta vaivuin uneen.
Vain tuntia myöhemmin idyllini alkoi kuitenkin rakoilla. Heräsin pissahätään — oli tullut siemailtua iltateetä hieman liian innokkaasti – ja jäätäviin tuntemuksiin jalkopäässä.
Kylmä ei kuitenkaan tullut alta (kuten riippumattoillessa ahh niin usein!), joten underblanket toimitti kyllä hyvin virkansa. Kylmä tuli päältä, eli syyllinen oli makuupussini. En ole koskaan ollut ihan varma makuupussini virallisista lämpötilarajoista (ostin pussini 2006, jolloin en ollut vielä kovin retkeilyorientoitunut ihminen), mutta nyt oltiin kyllä selkeästi comfort-arvojen alapuolella. Onnekkaasti kylmä sentään rajautui ainoastaan jalkoihini, sillä paksut vaatekerrokset piti kyllä ylävartaloni lämpiminä.
Näin unelmien täyttymykseltä tuntunut metsäretki oli muuttunut tiuhaan toistuviksi puskapissareissuiksi ja kohmeisten jalkojen epätoivoiseksi hieronnaksi.
Jossain unen ja valveen rajamailla hoipuvassa mielessäni kirosin koko metsäretki-ideani alimpaan helvettiin. Miksi hitossa olin täällä tärisemässä, kun voisin nukkua mukavasti ja ennen kaikkea lämpimästi kotona oman peiton alla? Miksi hitossa en ollut muistanut, että tällaistäkin tämä voi olla, ihan kamalaa, jäätävää ja hirveää? Saatana.
Jo ennen auringonnousua lintujen viserrys läpäisi korvatulppani. Jossain toisessa tilanteessa olisin osannut arvostaa tätä idyllistä aamuherätystä huomattavasti enemmän. Nyt olo oli surkeiden yöunien jäljiltä kuitenkin kuin koomapotilaalla.
Sain lopulta kammettua itseni ylös riippumatosta lähinnä miettimällä lämmintä suihkua. Kävely tuntui kömpelöltä, sillä jalkateräni olivat kohmettuneet tunnottomiksi. Hirveässä horteessa keräsin kamani, pakkasin pyöräni ja puskin karavaanini pois metsästä.
Lähdin polkemaan hiljalleen tähtäimessäni jälleen Vuosaari. Pian metsät vaihtuivat peltoaukeaksi ja aamuaurinko valaisi niin kauniisti, että sitä oli pakko jäädä hetkeksi ihailemaan. En enää voinut olla hymyilemättä, vaikka olo olikin edelleen aika reissussa rähjääntynyt. Elämä alkoi voittaa.
Kotiin saavuttuani oli aika aloittaa uusi etätyöpäivä. Lämpimän suihkun myötä verenkierto oli palannut varpaisiini, mutta ankean yön jäljiltä aivoni pysyivät kohmeessa koko päivän.
Näin jälkimietteinä kauden avaus oli ihan kokemisen arvoinen: tuli selvitettyä sekä makuupussin että alushuovan lämmittävyysominaisuudet aste pari nollan yläpuolella. Henkiset traumatkin helpottivat muutamassa päivässä, sillä vaikka toki edelleen muistan tuon alkuviikon yön inhorealismin, tätä kirjoittaessa maltan tuskin odottaa seuraavaa yötä ulkona luonnon helmassa.
15 comments
Tervetuloa itään! Oma riippumatto-ulkokausi tuli avattua eilen Laajasalon suunnalla. Kolmet housut, makuupussi ja aluspeitto pitivät kylmän loitolla, kaikki olivat tarpeen, joten voin kuvitella miten kylmä on seikkailijapyöräilijällä ollut! Hienon reissun teit, kun heti työviikon päälle jaksoit ampaista seikkailulle.
Joo, kyllä Helsingin itä on hyvä 🙂 Pitäisi tutkia enemmänkin hyviä riippumispaikkoja siellä. Kiva kuulla, että sielläkin on kausi avattu reippaasti kylmästä huolimatta!
Absolutely lovely!!
Thanks you, Emppu 😉
Vaikka retki ei kaikilta osin ihan nappiin mennyt, niin se silti kuulosti kivalta ajatukselta ja luulen, että voisin yrittää itsekin samaa!
Joo, aina ei kaikki mene ihan putkeen, mutta nyt sen jo muistaa lähinnä positiivisessa valossa. Ja osaapahan seuraavalla kerralla toivon mukaan varautua paremmin varustein 🙂
Näyttää ihan joltain Talosaaren seuduilta. Tuolta on irronnut pyy ja kehrääjä joskus kesemmällä. Olen fillaroinut siellä yöllä, kun kunto oli parempi, menin yöllä laskemaan tipuja Sipoonkorven ankallispuistoon, mikä oli kyllä silloin vasta tulevaisuutta. Kehrääjä paukutti siipiään ja näin kiiltomadon hohkaavan yössä. Kurki hiipi uimasilleen.
Joo, siis kylmää ja märkää, vaikka mitä tekisi. Lähinnä kai on niin, että pitää nukkua avoimesti ennen kuin tulee yttöskausi.
Samulione on kanssa tehnyt jotain videota tuolla ajamisesta. Minusta on tullut huono fillaristi viime aikoina, on liikaa massaa. Stravassahan näkyy kuitenkin, että määrät lisääntyvät jatkuvasti, joten ei se ole siitä kiinni. Jotenkin vain kilometrit eivät muutu kunnoksi.
Minulla puuttuu tuollainen spontaanius, minulla pitää olla jokin syy retkelle. Nyt esimerkiksi se syy on havaita vuoden aikana sata lintulajia ekona. Eko tarkoittaa sitä, että ei muuta kuin lihasvoimaa kotiovelta kotiovelle. Tuollainen metroreissu siis katkaisisi sen. Lintukonsertissasi konsertoivat punarinta ja peippo ainakin.
Oi ihanaa Stacy, kun tunnistit nuo linnut! Osittain tallensin linnunlaulut juuri siinä toivossa, että joku syvemmällä ornitologiassa oleva voisi valistaa minua siitä, ketkä olivat konsertoimassa. Tuo lintuhaaste kuulostaa kyllä hienolta. Montako lajia on toistaiseksi mittarissa? Joo, aika lähellä Talosaarta riippuilin. Se on kyllä kivaa seutua!
Hitsi että tykkäsin ja nautin tästä postauksesta! Todella eläväisesti kirjoitettu – ja yllättävä. Eläydyin täysillä mukana. Tunsin innostuneen jännityksesi makuupaikkaa etsiessäsi ja onnellisuutesi nukkumaan käydessäsi. Ja tietysti karu pettymuksen yön menessä piloille. Ja uskallan luvata, että jälkikäteen nautit mönkään menneestä yöpymisestä enemmän kuin jos se olisi mennyt ihan nappiin. Se teki siitä todellisen seikkailun. Tämä tarina kun toi vahvasti mieleen omat liftausseikkailuni Suomessa ja Euroopassa. Sen fiiliksen, kun kuljeskelee asutun maailman rajalla ja miettii, minne voisi turvallisesti telttansa pystyttää – ja kuinka yöllä herää mitä erikoisempiin vastoinkäymiseen. Harvaa hyvin nukuttua yötä muistan, mutta muistan katkeransuloisella rakkaudella monta epäonnistunutta yöpymistä. Täytyy jossain vaiheessa kirjoittaa omaan blogiin noista menneistä liftausreissuista, sen verran tärkeitä muistoja ovat.
Kiitos — ihanaa saada tällaista palautetta! Ja totta tosiaan, mitä sanot: muistot on vahvemmat, jos kaikki ei mennytkään ”ihan kivasti”. Mainintasi liftausreissuista toi omat pari lyhyttä liftireissua mieleen ja täytyy sanoa, että siinä on matkustustyylinä samaa viehtätystä kuin pyöräreissuissa: koskaan ei voi olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu! Täytyy vielä joskus sitäkin taas kokeilla uudestaan.
Olipa hauska lukea kertomustasi, minäkin eläydyin ihan täysin. Ei varmasti harmita, että tuli lähdettyä reissuun, vaikkei ihan täydellisesti mennytkään.
Kiitos kommentista Eija 🙂 Ehkä niinä heikoimpina hetkinä vähän kadutti, mutta sen jälkeen kun oli seuraavana yönä saanut univelat kuitattua, niin jo tuntui paremmalta. Ja sittenhän sitä alkoi jo suunnitella, että milloin seuraavaksi 😀
Mikään ei ole ikävämpää kuin nukkuessa yllättävä pissahätä yhdistettynä kylmyyteen. Tällaiset reissut ovat parhaimmillaan silloin, kun ne on takanapäin. Vastaavanlaisists kokemuksista tulee mieleen yö Kemin Lumi Hotellissa, joka ideana on paljon parempi kuin toteutuksena 😀
Mutta hei, arvostan retkeäsi, ensi kerralla paremmin varustettuna ja vähemmän teetä, niin hyvä tulee!
Heh, totta! Ulkona (tai lumilinnassa!) nukkumiseen tulee helposti liitettyä ne ihanat mielikuvat — upeat auringonlaskut, lintujen laulu, nokipannukahvit — mutta pieni virhearvio varusteissa tai muu yllätys voi viedä tunnelmat tuskaisen puolelle. Onneksi näin jälkikäteen voi jo nauraa tuon yön surkuhupaisuudelle ja suunnitella seuraavaa 🙂
Eeh… 😀 Meillä on ikivanha mökki, jossa ei ole lämpöjä päällä talvella. Joka hemmetin kevät on lukemattomia öitä, jolloin tuntuu, että sisällä on kylmempi kuin ulkona. Kestää käsittämättömän kauan, ennen kuin mökki kunnolla lämpiää. Sänkyvaatteet on kosteat, mökki on kostea ja eihän siellä ole tietenkään sisävessaakaan. Yöt ovat aikamoista taistelua, sillä mitkään flanelli ja villakerrokset ei tunnu auttavan. Nyt ensi viikosta lähden jälleen kokeilemaan, mutta mukana on salainen ase . Kuumavesipullot!