Talviyö tai­va­sal­la

Onko sinunkin haaveissa ollut nukkua talviyö ulkona? Lue täältä, millainen oli ensim­mäi­nen oma koke­muk­se­ni tai­va­sal­la tal­vi­pak­ka­ses­sa nukkumisesta! 

Kesän vaih­tues­sa syksyyn ajatus ret­kei­ly­kau­den piden­tä­mi­ses­tä alkoi kihel­möi­dä mielessä. Olin viettänyt suuren osan kesästä luonnossa liikkuen ja paluu urbaaniin elämään neljän seinän sisällä vaati sopeutumista. 

Samalla vähin­tään­kin yhtä suurena moti­vaat­to­ri­na oli oman muka­vuusa­lu­een venyt­tä­mi­nen ja uusien koke­mus­ten hankkiminen.

Ulkona yksin nuk­ku­mi­ses­sa ei ole minulle sinänsä mitään uutta. Ensim­mäi­sen kerran pääsin luonnossa yksin yöpymisen makuun 2017, ja sen jälkeen olen viettänyt runsaasti öitä ulkona etenkin riip­pu­ma­tos­sa ja laavuilla. Viime kesästä lähtien olen ene­ne­vis­sä määrin viettänyt öitäni myös täysin tai­va­sal­la, varus­tei­na­ni pel­käs­tään makuu­alus­ta ja makuupussi. 

Talvella en kui­ten­kaan ollut vielä koskaan yöpynyt ulkona. Talvi olisi jotain aivan uutta. Kylmempää. Ris­kialt­tiim­paa. Enemmän suun­nit­te­lua ja varus­tau­tu­mis­ta vaativaa.

Tal­vi­kel­pois­ten varus­tei­den puute on ollut suurin syy siihen, miksi en aikai­sem­min ollut lähtenyt pak­ka­söi­hin nukkumaan. Vanha kesä­pus­si­ni on jo sen verran kauhtunut, että sillä viluttaa usein kesäöi­nä­kin, ja samaten tois­tai­sek­si käy­tös­sä­ni ollut makuu­alus­ta on plussa-asteille tar­koi­tet­tu. Pak­ka­syö­hön niiden kanssa läh­te­mi­nen olisi sulaa hulluutta. Tal­vi­pak­ka­siin tar­koi­te­tut varusteet ovat puo­les­taan sen verran hintavia, että niitä ei ihan herä­teos­tok­se­na ole tullut shoppailtua. 

Pian huo­ma­sin­kin poik­kea­va­ni yhä useammin ver­tai­le­maan varus­te­kaup­po­jen valikoimaa.

Ensin mukaani tarttui makuu­pus­si (Marmot Wm’s Teton), pari kuukautta myöhemmin makuu­alus­ta (Exped Downmat Lite 5 M). Molempien muka­vuus­läm­pö­ti­la­ra­jat ovat ‑10 asteen paik­keil­la, joten aivan kovimpiin pauk­ku­pak­ka­siin niitä ei ole tar­koi­tet­tu. Toisaalta varus­tei­den hinta ja koko kasvavat kovempien mii­nusas­tei­den myötä, joten sikäli kom­pro­mis­si tuntui järkevältä.

talvi luminen maisema makuupussi makuualusta
Tal­vi­lei­ri tai­va­sal­la jäätyneen järven rannalla

Kun kamat olivat kasassa, oli aika testata tal­vi­va­rus­tei­ta tositoimissa.

Ensim­mäi­sen talviyöni kohteeksi vali­koi­tui lopulta tuttu lai­tu­rin­nok­ka Keski-Suomessa siskoni luona kyläil­les­sä. Mitään sen suurempaa retkeä en testiyöni ympärille raken­ta­nut, sillä tar­koi­tuk­se­na­ni oli yksin­ker­tai­ses­ti uusien varus­tei­den kokeilu. 

Kyseessä oli sikälikin varsin riskitön reissu, sillä kylmän iskiessä vieressä olisi kyl­mil­lään oleva mökki ja jos tosi hätä iskisi, niin läm­mi­te­tyt sisä­ti­lat­kin olisivat puhe­lin­soi­ton päässä. Saatoin siis mennä ulos pakkaseen rau­hal­li­sin mielin.

Nuk­ku­maan­me­noa­jan lähes­tyes­sä raahasin kamppeeni lai­tu­ril­le. Hieman aiemmin olin käynyt jo tamp­paa­mas­sa jaloil­la­ni lai­tu­ril­le lumi­pat­jan makuu­alus­ta­ni alle. 

Makuu­alus­taa sille ase­tel­les­sa­ni fysiikan lait muis­tut­ti­vat itsestään. Olin täyttänyt makuu­alus­ta­ni sisä­ti­lois­sa napakaksi, mutta ulkona pak­ka­ses­sa hetken oltuaan patja olikin yhtäkkiä astetta veltompi. Muistin kuitenkin lukeneeni aiemmin kyseessä olevan normaali ilmiö — ilma laajenee läm­pi­mäs­sä ja kutistuu kylmässä. Uudessa pat­jas­sa­ni ei siis ollut vuo­to­vi­kaa, ja parilla pumpun pai­nal­luk­sel­la sain sen jälleen pinkeäksi. 

Pur­kau­duin pääl­lys­vaat­teis­ta­ni ja pujahdin meri­no­ker­ras­to ja fleece päällä makuu­pus­siin. Läm­pi­mäl­tä tuntui. Vieressä nökötti kassi, josta tarpeen vaatiessa saisin lisälämmikettä.

talviyö ulkona
Puhelimen kamera ei sitä nyt ehkä ihan vanginnut, mutta lumisena talviyönä valaistus on tai­an­omai­nen. On pimeää, mutta silti yllät­tä­vän valoisaa.

Olo­suh­teet olivat otolliset tai­va­sal­la nuk­ku­mi­sel­le: ei tuulta, ei sadetta. Pak­ka­sas­teet liik­kui­vat kuuden ja seitsemän välillä. Järvi oli jään ja lumen peitossa, taivas raskaan pil­vi­peit­teen takana. 

Ja lumisen talviyön valo! Se oli tai­an­omais­ta. Vaikka oli pimeää, oli silti ylättävän valoisaa. Ei niin valoisaa, että puhelimen kamerasta olisi ollut juuri mitään iloa, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta paljas silmä saattoi erottaa ympä­ris­tös­tä edes jotain. 

Ehkä suurimman vai­ku­tuk­sen talviyö teki kuitenkin hil­jai­suu­del­laan. Lumiseen vaippaan vuo­ra­tus­sa ympä­ris­tös­sä vähäi­set­kin äänet vaimenivat. 

Näihin olo­suh­tei­siin oli rauhaisaa nukahtaa. Tai rauhaisaa ja rauhaisaa.

Vajoan kylmään veteen. Tajuan, että olen kie­räh­tä­nyt lai­tu­ril­ta jäälle, joka on nyt pettänyt altani. Saan kammettua itseni lai­tu­ril­le ja lähden vael­ta­maan kohti lähintä taloa miettien, mitä kaikkea minun täytyy vielä palata vedestä noutamaan.

Säpsähdän hereille. Olen edelleen turvassa makuu­pus­sis­sa­ni lumisen laiturin päällä. Ali­ta­jun­ta­ni on kuitenkin selvästi tehnyt ris­kiar­vio­ta ympä­ris­tös­tä­ni nuk­kues­sa­ni. Pai­na­jai­ses­ta­ni lähinnä huvit­tu­nee­na nukahdan onneksi nopeasti uudelleen. 

Herää­mi­set eivät kui­ten­kaan jääneet tähän. Suurin vihol­li­se­ni yön aikana oli pissahätä. Lieneekö ollut iltasella syömäni keiton syytä, mutta luonto tuntui kutsuvan tänä yönä taval­lis­ta useammin. Lämpimän makuu­pus­sin syö­ve­reis­tä ei olisi millään hennonut lähteä hoi­pe­roi­maan pakkaseen, mutta pakkohan se oli aina lopulta uskal­tau­tua julman kylmään ulkomaailmaan. 

Aamulla herä­tes­sä­ni oli minulla pis­sa­hä­dän (kyllä, taas!) lisäksi myös aivan hillitön nälkä ja söin aamiai­se­ni ahnaasti. Yö raik­kaas­sa pak­kas­sääs­sä kuluttaa energiaa reilusti ja paransi jo valmiiksi varsin hyvää ruo­ka­ha­lua­ni enti­ses­tään. Seu­raa­val­le tal­vi­ret­kel­le täytyykin muistaa pakata huo­mat­ta­vas­ti kesä­ret­kiä tuke­vam­mat eväs­va­ras­tot, koska näl­käi­se­nä en ainakaan minä pysty nukkua.

Aamun valo kajastaa.

Kaiken kaikkiaan ensim­mäi­nen ulkona nukkumani talviyö osoit­tau­tui läm­pi­mäm­mäk­si, kuin mitä olin osannut odottaa. Tästä voinemme päätellä, että tal­vi­va­rus­tee­ni ovat oikeasti lämpimät. Samalla tein joh­to­pää­tök­sen, että kesä­pus­si­ni päi­vit­tä­mi­sen aika lienee koittanut, sillä eihän voi olla niin, että kesällä paleltaa enemmän kuin talvella…

Varusteet ja vaatteet

Täl­lai­sil­la tami­neil­la nukuin ensim­mäi­sen talviyöni ulkona:

  • Meri­no­ker­ras­to
  • Fleece­pai­ta
  • Meri­no­su­kat
  • 2 x villasukat
  • Kom­man­do­pi­po
  • Top­pa­hup­pu
  • Ohuet meri­no­hans­kat
Pakkasen piristämä happy camper ensim­mäi­sen talviyön jälkeen.

Kiin­nos­taa­ko tal­vi­ret­kei­ly ja talvella ulkona majoit­tu­mi­nen? Mitkä asiat arve­lut­ta­vat? Millaisia koke­muk­sia sinulla on talvella luonnossa lei­riy­ty­mi­ses­tä? Kommentoi alle 🙂 

Lähiai­koi­na tulossa myös vink­ki­pos­taus aiheeseen liittyen, eli jos aihe kiin­nos­taa, niin jää kuulolle! 

6 comments
  1. Tal­vi­ret­kei­ly on koko ajan alkanut kiin­nos­ta­maan enemmän. Pää­asias­sa on tois­tai­sek­si tullut ret­keil­tyä muina vuo­de­nai­koi­na. Varmasti kaikkein tärkein asia tuossa on hyvä pukeu­tu­mi­nen ja kun­nol­li­set varusteet. Itselläni ei vielä ole edes kun­nol­lis­ta talvimakuupussia.

    1. Joo, ilman kunnon kamppeita voi ottaa ohraleipä. Toki voi pärjätä myös kahden makuu­pus­sin yhdis­tel­mäl­lä, jos ei haluan inves­toi­da kunnon tal­vi­pus­siin. Onneksi elämyksiä varten ei tarvitse vält­tä­mät­tä mennä metsään yöksi, vaan päi­vä­ret­kei­ly­kin on mukavaa!

  2. Kesä­ke­leil­lä retkeily on tuttua puuhaa, mutta talvella tai muuten kylmissä oloissa lei­riy­ty­mi­nen on tois­tai­sek­si vasta suun­nit­te­lun asteella. Syy on, mikäpä muukaan, kun ne riit­tä­mät­tö­mät varusteet. Nykyinen makuu­pus­si riittää hädin tuskin vii­lei­siin öihin, pak­ka­sel­le ei missään nimessä. Erillistä tal­vi­pus­sia ei raski hankkia, kun tarve sille olisi kuitenkin vähäinen, mutta jon­kin­lai­nen kahden pussin taktiikka voisi toimia myös.

    1. Joo, ymmärrän! Tal­vi­pus­sit ovat hin­nois­saan, eli jos käyttöä on vaikka vain yhtenä yönä vuodessa, niin eihän siinä oikein mitään järkeä ole. Mutta juu, kahden pussin taktiikka on myös mah­dol­li­nen ja päi­vä­ret­kei­lyä varten ei tarvitse tehdä mitään kalliita varustehankintoja!

  3. Jukrat, olipa tämä mie­len­kiin­tois­ta. Muistan itsekin nuk­ku­nee­ni teltassa talvella par­tio­ai­koi­na­ni, mutta sil­loin­kin meillä oli kami­na­vuo­rot, joten eihän siellä teltassa oikeasti kylmä ollut. En tien­nyt­kään, että tuol­la­sia­kin varus­tei­ta on mah­dol­lis­ta hankkia, joilla voisi nukkua talvella taivas alla, mutta tarkemmin kuin miettiin niin onhan niitä ollut varmaan jo pidempään. 

    Luulen, että sulla tämä oli vasta alkua yön yli seik­kai­luil­le tal­vi­ses­sa luonnossa. 🙂

    1. Kiitos kom­men­tis­ta, Eveliina! Tuol­lai­se­na talviyönä pärjäsi hyvin ilman telttaa, mutta toki yhtään märem­mäl­lä tai tuu­li­sem­mal­la säällä olisi kyllä tarvinnut lisää suojaa. Mutta juu, itsekin vähän luulen, ettei tämä vii­mei­sek­si kerraksi jäänyt 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös nämä!