Pyö­räi­ly­vii­kon­lop­pu Latviassa: Gaujan kansallispuisto

Vain 60 kilo­met­rin päässä Riiasta sijaitsee Latvian vihreä sydän, jossa voi lumoutua niin luonnosta, linnoista kuin luksustelttailustakin. 

Kau­pal­li­nen yhteistyö: Tallink Silja Oy ja Wild’ness Col­lec­ti­ve

Ilta­päi­vän sade­kuu­rot ovat loppuneet vain hetkeä ennen kun jään pois junasta. Tunnin kestänyt junamatka on tuonut minut tänne pyörineni Riiasta vain muu­ta­mal­la eurolla.

Aurinko kuivattaa pääkadun lätäköitä jo täyttä tehoa, mutta jo muu­ta­mas­sa minuu­tis­sa pik­ku­kau­pun­ki on jäänyt taakse ja minua ympä­röi­vät sateen jäljiltä sumuisat metsät. Pian tulee vastaan myös kyltti, joka todistaa minun juuri saapuneen Latvian ylpeyteen, Gaujan kansallispuistoon.

Oikeas­taan saman tien pyöräni lähtee rul­laa­maan kevyesti pitkin loput­to­mal­ta tuntuvaa alamäkeä, joka vie kohti Gaujan joki­laak­soa. Kan­sal­lis­puis­to on saanut nimensä 465 kilo­met­rin mittaisen Gauja-joen mukaan, joka virtaa puiston alueella 95 kilo­met­rin verran.

Syvä joki­laak­so on alkujaan muo­tou­tu­nut 350 miljoonaa vuotta sitten, jolloin alue on ollut vielä meren­poh­jaa. Sittemmin maaston muotoihin on vai­kut­ta­nut suuresti myös jääkausi.

Nyky­vie­rai­li­jal­le men­nei­syys meren­poh­ja­na miljoonia vuosia sitten näkyy Gaujan alueella eri­tyi­ses­ti rotkojen ja hiek­ka­ki­vi­muo­dos­tu­mien run­sau­te­na. Alueella on suuri määrä hiek­ka­ki­vi­luo­lia ja ‑seinämiä, joiden huo­koi­siin ja helposti muo­vau­tu­viin seiniin on tal­len­tu­nut aikojen saatossa niin luonnon kuin ihmis­ten­kin tekemiä jälkiä. 

Yksi tun­ne­tuim­mis­ta hiek­ka­ki­vi­muo­dos­tel­mis­ta on Guttmanin luola, joka on samalla Latvian ja koko Baltian suurin luola. Sen seinämät ovat täynnä ihmisten vuo­si­kym­men­ten saatossa raa­pus­ta­mia mer­kin­tö­jä. Nykyään uusien raa­pus­tus­ten tekeminen on kuitenkin kielletty herkkien seinämien suojelemiseksi.

Latvia Guttmanin luola
Guttmanin luola on Latvian ja koko Baltian suurin luola ja tunnettu myös sei­nä­kai­ver­ruk­sis­taan. Guttmanin luolan lisäksi Gaujan kan­sal­lis­puis­tos­sa on runsain määrin muita luolia, sillä peräti kaksi kol­mas­osaa maan luolista sijaitsee Gaujan alueella.

Gaujan kan­sal­lis­puis­ton on Latvian vanhin kan­sal­lis­puis­to. Sen huomaa, sillä puiston palvelut ja reitit ovat pitkälle kehi­tet­ty­jä, ja esi­mer­kik­si patikka- ja pyö­räi­ly­reit­te­jä on runsaasti. Lisäksi puistoon on mah­dol­lis­ta tutustua vaikkapa meloen tai rat­sas­taen. Hui­ma­päi­sim­mät voivat kokeilla ben­ji­hyp­pyä joen yllä tai 150 km/h nopeuksia kelk­ka­ra­dal­la. Tehokas väline oman matkan suun­nit­te­luun ja ins­pi­roi­tu­mi­seen on Enter­Gau­ja ‑sivusto.

Oma­koh­tai­nen ensi­vai­ku­tel­ma­ni Gaujasta on kaik­kial­la vastaan tuleva yletön vihreys ja vehreys. Toisaalta jos tänne tulisi syksyllä saisi vie­rai­li­ja­na ihastua upeasta väri­lois­tos­ta. Alkusyk­syn ruska-aika onkin Gaujan huippusesonkia.

Siguldan alueen luon­to­po­lut käyvät myös hyvästä porrastreenistä!

Lii­vin­maan linnoja ja Gaujan muita kult­tuu­ri­his­to­rial­li­sia aarteita

Nousen himmeän lyhdyn valossa jyrkkiä ja kapeita portaita. Lopulta tavoitan huipun ja katson ikkunasta ulos. Maisemana on loput­to­miin jatkuva vihreys.

Cesisin kes­kiai­kai­nen linna on peräisin 1200-luvulta, jolloin nykyinen Latvia oli sak­sa­lais­ten hal­lit­se­maa Lii­vin­maa­ta. Linnan torneihin kiipeävä palkitaan huikeilla näkymillä.

Olen juuri noussut Cesisin kes­kiai­kai­seen linnaan. Sak­sa­lai­set raken­si­vat sen 1200-luvun alku­puo­lel­la. Tuolloin Gaujajoki oli mer­kit­tä­vä kaup­pa­reit­ti. Ei siis ole ihme, että useille sen varrella oleville kuk­ku­loil­la raken­net­tiin linnoja, joiden ympärille syntyi kau­pun­ke­ja. Cesisin lisäksi linnoja löytyy esi­mer­kik­si Sigul­das­ta, Turai­das­ta ja Straupesta.

Alueen rikkaan kult­tuu­ri­pe­rin­nön vuoksi kan­sal­lis­puis­tos­sa vie­rai­li­jan kan­nat­taa­kin luonnon lisäksi käydä lumou­tu­mas­sa myös puiston alueella sijait­se­vis­ta his­to­rial­li­sis­ta kylistä ja kaupungeista.

Cesisin linnan puiston pit­to­res­kia maisemaestetiikkaa.
Cesisin van­han­kau­pun­ki on täynnä his­to­rial­lis­ta ja rosoista charmia.
Turaida
Turaida
Turaida tarjoaa hienoja perinnemaisemia.

Ligatnen paik­ka­kun­nal­la tarjoutuu mah­dol­li­suus myös ainut­laa­tui­seen joen­yli­tys­ko­ke­muk­seen. Toisen maa­il­man­so­dan aikana kaikki Ligatnen kolme siltaa tuhottiin, joten siltoja kor­vaa­maan raken­net­tiin jokilossi, joka on vielä nyky­ään­kin ainoa tapa ylittää joki Ligat­nes­sa. Erityisen tästä puisesta raken­nel­mas­ta tekee sen, että se kuljettaa mat­kus­ta­jan­sa joen toiselle puolelle joen vir­tauk­sen ja los­si­kus­kin lihasten voimalla. 

Pyörän kanssa matka maksoi yhden euron, autolla hintaa tulee ymmär­tääk­se­ni viisi euroa. Lossi operoi päi­vä­sai­kaan, joten kovin myöhään joen­yli­tys­tä ei kannata jättää.

Perin­tei­nen jokilossi Ligat­nes­sa tarjoaa ainut­laa­tui­sen joenylityskokemuksen.

Glam­pin­gia peurojen valtakunnassa

Laskevan auringon värjäämiä peltoja Gaujan maaseudulla.

Poljen kilpaa laskevan auringon kanssa, sillä haluan ehtiä maja­paik­kaan Gaujan Liel­strau­pes­sa vielä, kun on valoisaa. Asfaltti vaihtuu soraksi, ja mutka mutkalta siirryn yhä pie­nem­mil­le teille ja syvem­mäl­le metsiin.

Vain hetkeä ennen mää­rän­pää­ni saa­vut­ta­mis­ta, tielle syök­säh­tää peu­ra­lau­ma. Pysähdyn ja yritän kaivaa kameraani esiin, vaikka tiedän tekeväni sen turhaan. Peurat tui­jot­ta­vat minua hetken, mutta jo muutamaa sydä­men­lyön­tiä myöhemmin ne ovat ryn­nän­neet niityn kautta metsään. Äkillinen koh­taa­mi­nen on hät­käh­dyt­tä­vä. Voisiko olla osuvampaa ter­ve­tu­lo­toi­vo­tus­ta paikkaan nimeltä Wild’ness Col­lec­ti­ve?

Jos oikein tarkkaan katsoo, saattaa kuvassa nähdä peuran.

Viral­li­nen ter­ve­tu­lo­ter­veh­dys odottaa muutamaa sataa metriä myöhemmin. Ensin minut huomaa Twigs, terhakka ja ystä­väl­li­nen koira, joka tulee ter­veh­ti­mään minua kuin vanhaa ystävää. Pian pihalla ovat myös Yvonne ja Eli, jotka ottavat minut läm­pi­mäs­tä vastaan. 

Lat­via­lai­set suku­juu­ret ovat saaneet heidät muut­ta­maan Kanadasta Latviaan ja nyt, puo­len­tois­ta vuoden uuras­tuk­sen jälkeen, heidän visionsa eko­ret­rii­tis­tä on viimein totta. 

Yvonne, Eli ja Twigs

Wild’­nes­sin eri­koi­sa­laa on glamping, eli luk­sus­telt­tai­lu. Glamping (joka siis on fuusio englannin sanoista glamour ja camping) kääntyy suomeksi parhaiten luk­sus­telt­tai­lu­na, jossa ideana siis on olla camping-hengessä lähellä luontoa, mutta maustaa kokemus ylel­li­sil­lä ele­men­teil­lä. Glamping-telttojen lisäksi ret­rii­tis­sä on tarjolla kuitenkin myös muutama viihtyisä mökki, joten majoi­tus­ta löytyy myös sisä­ti­lois­sa paremmin viihtyville.

Eli johdattaa minut rehevien niittyjen läpi yösijani luo. Edestäni löydän lopulta teltan, jollaista en koskaan ole nähnyt: sen tilavuus vastaa omaa makuu­huo­net­ta­ni ja sisustus viih­tyi­sää hotel­li­huo­net­ta. Ehkä ällis­tyt­tä­vin­tä on, että suurin osa näke­mäs­tä­ni on Elin omin käsin rakentamaa. 

Sisus­tuk­sen puolesta glamping-teltassa miltei unohtaa olevansa teltassa. Luonnon lähei­syy­den kuitenkin muistaa, kun kuulee ulkoa eläinten ääniä ja ihailee teltan edessä avautuvaa maisemaa vielä sängyssä loi­koil­len. Glamping-vieraan on myös syytä ottaa mukaan lämmintä vaatetta, sillä hulp­peis­ta puit­teis­ta huo­li­mat­ta kyseessä on kuitenkin ulkoilmamajoitus.

Ennen nuk­ku­maan­me­noa käyn vielä teltalta muutaman sadan metrin päässä sijait­se­vas­sa vie­ras­pa­vil­jon­gis­sa, jonka moder­nis­sa ja hyvin varus­tel­lus­sa keit­tiös­sä glamping-telt­tai­li­jat voivat laittaa ruokaa. 

Kävel­les­sä­ni ilta­pa­la­ni jälkeen takaisin tel­tal­le­ni pelkässä tas­ku­lam­pun ja kuun valossa kuulen metsästä rytinää. Voin vain arvailla, ovatko kyseessä peurat vai villisiat. 

Kun herät­tyä­ni siirryn mukavasta sän­gys­tä­ni teltan teras­sil­le aamuau­rin­gos­ta naut­ti­maan, virkoan uuteen päivään kurkien kon­sert­tia kuun­nel­len. Aamu­pa­laa­ni syö­des­sä­ni har­mit­te­len, etten kerkeä naut­ti­maan tästä ympä­ris­tös­tä kauempaa. Laiva kuitenkin odottaa Riiassa, joten on aika jättää hyvästit Gaujalle ja lähteä jälleen polkemaan.

Gaujan kan­sal­lis­puis­to

  • Latvian vanhin ja Baltian toiseksi vanhin kan­sal­lis­puis­to, joka kattaa noin 95 000 hehtaarin alueen.
  • Riian suunnasta tulevista mat­kai­li­jois­ta suurin osa tulee kan­sal­lis­puis­toon Siguldan kaupungin kautta, jonne Riiasta on matkaa noin 60 kilometria.
  • Gaujan kan­sal­lis­puis­toon on myös hyvät junayh­tey­det ja matka Riiasta Siguldaan kestää noin tunnin. Pyörien kuljetus junissa sallittua. Ks. vinkit juna­mat­kus­ta­mi­seen pyörän kanssa täältä!
  • Kan­sal­lis­puis­tos­sa on runsaasti pyö­rä­vuo­kraa­mo­ja ja myös monet maja­pai­kat vuo­kraa­vat pyöriä.
  • Kan­sal­lis­puis­ton alueella on niin asfaltti‑, sora- kuin met­sä­tei­tä­kin. Suurin osa soveltuu pyö­räi­lyyn kai­ken­lai­sil­la pyörillä, mutta joillain met­sä­teil­lä on runsaasti pehmeää hiekkaa, minkä vuoksi ne sopivat parhaiten leveä­ren­kai­sil­le pyörille. Iso A2-tie on melko raskaasti lii­ken­nöi­ty ja kapea­pien­ta­rei­nen, joten rau­hal­li­sem­mis­ta lii­ken­neo­lo­suh­teis­ta nauttivan kannattaa suosia pienempiä teitä.
  • Enter­Gau­ja ‑sivusto tarjoaa runsaasti vinkkejä oman matkan suun­nit­te­luun. Lisäksi infoa ja pyö­räi­ly­kart­to­ja löytyy pai­kal­li­sis­ta turisti-infoista.

Lue lisää vinkkejä Latviassa pyö­räi­lyyn artik­ke­lis­ta Laivalla Latviaan pyöräseikkailemaan!

Mikä sinua kiin­nos­tai­si eniten Gaujan kan­sal­lis­puis­tos­sa? Kommentoi alas! 🙂 

28 comments
  1. Olipa mie­len­kiin­toi­nen postaus. Pitääkin tutustua tarkemmin tähän Gaujan alueeseen ja Latviassa pyö­räi­lyyn. Olemme tois­tai­sek­si käyneet pyö­rä­ret­kil­lä vain eri puolilla Viroa.

    1. Kiitos kom­men­tis­ta, Eila! Joo, Gauja on kyllä kiva kohde! Sieltä ei ole kovin pitkä matka Viroon­kaan. Jos olisi ollut enemmän aikaa käy­tet­tä­vis­sä, niin mie­lel­lä­ni olisin jatkanut kohti Valgaa vaikkapa. Se tosin täytyy rehel­li­syy­den nimissä sanoa, että pyö­räi­li­jän kannalta Viro on kes­ki­mää­rin mukavampi maa teiden kunnon ja lii­ken­ne­kult­tuu­rin osalta. Muuten Lat­vias­sa­kin kyllä riittää nähtävää ja koettavaa 🙂

  2. Ihana reissu!!! Herätti innos­tus­ta lähteä pyö­räi­le­mään sinne. Pyörä laivaan ja menoksi?! Latviassa olen vain Riikaan tutus­tu­nut, täten näkisi enemmän

    1. Kiitos Mari kom­men­tis­ta 🙂 Joo, Latviaan kannattaa tutustua myös Riian ulko­puo­lel­la. Maa on kuitenkin niin paljon enemmän kuin pelkkä pääkaupunkinsa 🙂

  3. Vie­rai­lim­me kaksi vuotta sitten Sigul­das­sa, johon ihas­tuim­me monin tavoin. Silloin mieleen tuli juuri idea pyöräillä Gaujan kan­sal­lis­puis­tos­sa, jos joskus tulemme uudelleen. Näyttää siltä, että kan­nat­tai­si tehdä se. Kiitos vinkeistä!

    1. Kiitos kom­men­tis­ta! Joo, Sigulda on ihana ja itse olisin taas toivonut viettää siellä kauemman aikaa, mutta nyt piti vii­kon­lo­pus­sa revetä aika moneen paikkaan 😀 Gauja sopii lois­ta­vas­ti pyö­räi­lyyn, joten suo­sit­te­len läm­pi­mäs­ti teidän seu­raa­val­la visiitillä 🙂

  4. Tykkäsin itsekin Gaujasta kovasti, vaikka en Siguldaa pidem­mäl­le läh­te­nyt­kään. Yhdis­tel­mä luontoa ja historiaa toimii aina! Noita luon­to­pol­ku­jen rappusia tar­poes­sa­ni kävi kyllä mielessä, että toi­vot­ta­vas­ti olit löytänyt pyöräsi kanssa hieman fil­la­riys­tä­väl­li­sem­män reitin 😀

    1. Siguldaan tiivistyy kyllä lois­ta­vas­ti Gaujan tär­keim­mät elementit eli loistava valinta 🙂 Onneksi aloitin sen luon­to­po­lun sieltä Guttmanin luolan luota, niin portaat tuli heti vastaan ja jätin pyörän sinne. Koko reittiä en voinut/ehtinyt mennä, kun piti palata pyörän luokse, mutta ihas­tut­ta­va luon­to­pol­ku joka tapauksessa 😀

  5. Luin tuosta paikasta jo muu­al­ta­kin, mutta tämä oli erittäin kattava postaus! Latviasta löytyy paljon nähtävää, joka sopii bud­je­til­le. Seu­raa­val­la kerralla täytyy kyllä nähdä muutakin kuin Riika.

    1. Kiitos kom­men­tis­ta, Sandra! Joo, Latvia on kyllä varsin bud­jet­tiys­tä­väl­li­nen kohde ja Riian ulko­puo­lel­la on tosiaan paljon nähtävää 🙂

  6. Tämä kesä on kyllä varmaan ollut Seik­kai­lu­pyö­räi­li­jän kulta-aikaa, kun ei ole varmaan iskenyt edes hou­ku­tus­ta matkata lähia­luei­ta kau­em­mak­si 🙂 Näitä seik­kai­lu­ja on kiva lukea, vaikka Gaujasta puut­tui­vat­kin muu­ta­mas­ta muusta tarinasta tutuksi tulleet kommellukset.

    1. Heh, hyvä havainto! Mutta tässäpä true story: kun olin palannut Gaujasta Riikaan, mietin juurikin tuota, ei mitään sen kummempia kom­mel­luk­sia! Juuri kun tämä ajatus oli tullut aivoihin, kuului “pffffff” ja pyörän vauhti pysähtyi. Kumihan se oli sitten mennyt puh­kea­maan. Kiitin kuitenkin onneani, että tämä tapahtui reilun kilo­met­rin päässä satamasta eikä esi­mer­kik­si jossain Gaujan syr­jäi­sil­lä met­sä­po­luil­la 😀 Siinä tapauk­ses­sa olisi kyllä syntynyt hieman erilainen blogikirjoitus!

  7. Ihanan näköisiä kuvia ja koke­muk­sia­kin varmasti. Luonto ja linnat kiin­nos­tai­si­vat molemmat ja tuo luk­sus­telt­tai­lu näytti oikein mukavalta, viih­tyi­sin varmasti muutaman yön.

    1. Kiitos Reeta kom­men­tis­ta! Juu, Gaujassa riittää paljon mie­len­kiin­tois­ta nähtävää ja koettavaa — suosittelen! 🙂

  8. Pyö­rä­mat­kai­li­jaik­si meistä ei enää tässä iässä taida olla, ei kunnon eikä epä­mu­ka­vuu­den sie­tä­mi­sen­kään osalta, mutta piti tulla kurk­kaa­maan tuo luk­sus­telt­tao­sio. Tänä kesänä olemme yöpyneet yhden yön Nolla-majassa Kei­la­nie­mes­sä ja yhden yön teltassa koti­pi­hal­la. Tuossa Nollassa ei ollut min­kään­lais­ta wc:tä eli olimme läheisen Laguunin vessojen varassa, jonne kyllä yöllä oli aika pitkä matka. Teltassa yövyimme omalla pihalla, eli kodin wc:t olivat käy­tet­tä­vis­sä 🙂 Mutta tuol­lai­nen luk­sus­vaih­toeh­to voisi kyllä olla vaikka käyt­tö­kel­poi­nen — kyllä sitä suihkuun voi lähteä vähän kau­em­mas­kin, mutta jos wc:tä tarvitsee myöhään illalla tai yöllä, niin se on kiva olla lähellä.

    1. Kiitos Pirkko kom­men­tis­ta! Joo, glamping on kyllä kiin­nos­ta­va konsepti juurikin, jos haluaa ulko­na­nuk­ku­mis­ko­ke­muk­seen enemmän muka­vuuk­sia ja jotain ekstras­pe­si­aa­lia. Varmasti glamping-kate­go­ri­aan kuu­lu­vis­sa paikoissa on paljon eroja juurikin noissa käytännön yksi­tyis­koh­tien toteu­tuk­ses­sa, kuten tuo teidän koke­muk­sen­ne osoitti. Omalla pihalla nuk­ku­mi­nen on kyllä loistava osoitus siitä, että aina ei tarvitse lähteä elämysten perässä merta edemmäs kalaan. Olisipa itsel­lä­kin oma piha — varmasti tulisi hyö­dyn­net­tyä aina välillä! 🙂

  9. Aivan ihanan näköistä, sekä kan­sal­lis­puis­to että glamping-majoitus! Baltiassa on heti jotenkin niin eri näköistä kuin Suomessa noiden hiek­ka­ki­vi­muo­dos­tel­mien, vanhojen talojen ja rehevän luonnon ansiosta. <3

    1. Kiitos kom­men­tis­ta, Johanna! Joo, Baltia on vir­kis­tä­vän erilainen, vaikka onkin niin lähellä ja saman­kal­tai­suut­ta­kin toki on paljon. 🙂

  10. Gaujan kan­sal­lis­puis­to jäi seu­raa­vaan Latvian reissuun. Kävin itse Kemerin kan­sal­lis­puis­tos­sa, joka oli itselle sopivasti Jurmalan lähellä. Upeita kan­sal­lis­puis­to­ja on Lat­vias­sa­kin ja tuo Gauja vaikuttaa varsinkin tosi monipuoliselta.

    1. Mulla taas Kemeri jää seu­raa­vaan reissuun, joten hauskasti mennään ristiin 😀 Toki Latviassa riittää nähtävää muutenkin ja itseäni kiin­nos­tai­si päästä pyö­räi­le­mään esim. vaikka koko maan ran­ta­vii­va sitten joskus seu­raa­val­la kerralla 🙂

  11. Gaujan kan­sal­lis­puis­to on tuttu neljän vuoden takaa, silloin käytiin Cesik­ses­sä (ihas­tuim­me!) ja Erglu-kal­lioil­la. Ihana tuo sun majoitus! Itsekin tykkään nime­no­maan luk­sus­telt­tai­lus­ta, koska nor­maa­lis­ti mulle tulee teltassa vain kylmä ja nukun huonosti. Ihana toi lossi! 😀

    1. Kiitos kom­men­tis­ta Sonja! Kiva kuulla, että Cesis on ihas­tut­ta­nut sinutkin! Majoi­tuk­sen osalta perin­tei­nen lei­ri­mei­nin­ki jatkuu varmaan mun pää­asial­li­se­na majoi­tus­muo­to­na jat­kos­sa­kin, mutta toki glamping oli aivan eri­tyis­laa­tui­nen kokemus ja teltta hiveli estee­ti­kon silmääni 🙂 Lossi oli ihana juu! 🙂

  12. No niin, olen aina vie­ras­ta­nut telt­tai­lua… mutta en siis ole vain ymmär­tä­nyt kokeilla glam­pin­gia! Vau!
    Latvia on ihas­tut­ta­va maa, ja tämä vahvistaa käsitystä siitä että se on koostaan huo­li­mat­ta tosi monipuolinen.

    1. Joo, glamping varmasti tavoittaa sellaisia ihmisiä, joihin perin­tei­nen erä­mei­nin­ki ei uppoa. Itselleni riittää luonnon luksus, mutta täytyy sanoa, että kyllä tämä paikka teki vai­ku­tuk­sen ja esi­mer­kik­si vaikkapa romant­ti­sen vii­kon­lo­pun viet­tä­mi­nen täl­lai­ses­sa paikassa olisi varmasti unoh­tu­ma­ton elämys.

  13. Glamping ja luk­sus­telt­tai­lu kuu­los­ta­vat aivan ihanilta. Ja tuo, että aamulla voisi sängystä käsin katsella metsiä ja niittyjä! Pistän ehdot­to­mas­ti tämän kuvauk­sel­li­sen paikan ja kan­sal­lis­puis­ton korvan taakse — kiitos kun jaoit. Ja kom­mel­luk­sis­ta puhee­nol­len, onneksi ei sinulle sattunut peurakolaria.

    1. Joo, glam­pin­gia kannattaa ehdot­to­mas­ti kokeilla! Vaikka olenkin viettänyt paljon öitä luonnossa, niin olihan päivän aloit­ta­mi­nen luontoa ihaillen pari­sän­gys­sä yhä makoillen aika erityinen elämys 😀 Ja juu, onneksi peu­ra­kon­tak­teis­sa säilyi turvaväli 😀

  14. Tässäpä kyllä sellainen reissu, jonka voisin itsekin tehdä milloin vaan. Itsea­sias­sa olen jo useaan otteeseen miettinyt että lähtisin pyörän kanssa laivaan. Ensi­si­jai­ses­ti olen miettinyt Tallinnaa ja muuta Viroa mutta nythän olisi lai­va­reit­tien puolesta todella oiva tilaisuus lähteä myös kier­tä­mään Latviaa. Olen kyllä jopa hieman kateel­li­nen tästä reissusta

  15. Olipa hyvä ja kattava teksti! Löysin blogiisi kun etsin tietoa pyö­rä­rei­teis­tä Latviassa tulevan kesä­lo­ma­reis­sun johdosta. Nyt etsin lisää tietoa tästä kan­sal­lis­puis­tos­ta ja laitan blogisi seurantaan!

    Jos kiin­nos­taa, niin kirjoitan myös itse reis­su­blo­gia (välillä pyö­räil­len, välillä muuten) https://marinmatkassa.fi/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös nämä!