Kaupallinen yhteistyö: Tallink Silja Oy ja Wild’ness Collective
Iltapäivän sadekuurot ovat loppuneet vain hetkeä ennen kun jään pois junasta. Tunnin kestänyt junamatka on tuonut minut tänne pyörineni Riiasta vain muutamalla eurolla.
Aurinko kuivattaa pääkadun lätäköitä jo täyttä tehoa, mutta jo muutamassa minuutissa pikkukaupunki on jäänyt taakse ja minua ympäröivät sateen jäljiltä sumuisat metsät. Pian tulee vastaan myös kyltti, joka todistaa minun juuri saapuneen Latvian ylpeyteen, Gaujan kansallispuistoon.

Oikeastaan saman tien pyöräni lähtee rullaamaan kevyesti pitkin loputtomalta tuntuvaa alamäkeä, joka vie kohti Gaujan jokilaaksoa. Kansallispuisto on saanut nimensä 465 kilometrin mittaisen Gauja-joen mukaan, joka virtaa puiston alueella 95 kilometrin verran.


Syvä jokilaakso on alkujaan muotoutunut 350 miljoonaa vuotta sitten, jolloin alue on ollut vielä merenpohjaa. Sittemmin maaston muotoihin on vaikuttanut suuresti myös jääkausi.
Nykyvierailijalle menneisyys merenpohjana miljoonia vuosia sitten näkyy Gaujan alueella erityisesti rotkojen ja hiekkakivimuodostumien runsautena. Alueella on suuri määrä hiekkakiviluolia ja ‑seinämiä, joiden huokoisiin ja helposti muovautuviin seiniin on tallentunut aikojen saatossa niin luonnon kuin ihmistenkin tekemiä jälkiä.
Yksi tunnetuimmista hiekkakivimuodostelmista on Guttmanin luola, joka on samalla Latvian ja koko Baltian suurin luola. Sen seinämät ovat täynnä ihmisten vuosikymmenten saatossa raapustamia merkintöjä. Nykyään uusien raapustusten tekeminen on kuitenkin kielletty herkkien seinämien suojelemiseksi.


Gaujan kansallispuiston on Latvian vanhin kansallispuisto. Sen huomaa, sillä puiston palvelut ja reitit ovat pitkälle kehitettyjä, ja esimerkiksi patikka- ja pyöräilyreittejä on runsaasti. Lisäksi puistoon on mahdollista tutustua vaikkapa meloen tai ratsastaen. Huimapäisimmät voivat kokeilla benjihyppyä joen yllä tai 150 km/h nopeuksia kelkkaradalla. Tehokas väline oman matkan suunnitteluun ja inspiroitumiseen on EnterGauja ‑sivusto.
Omakohtainen ensivaikutelmani Gaujasta on kaikkialla vastaan tuleva yletön vihreys ja vehreys. Toisaalta jos tänne tulisi syksyllä saisi vierailijana ihastua upeasta väriloistosta. Alkusyksyn ruska-aika onkin Gaujan huippusesonkia.



Liivinmaan linnoja ja Gaujan muita kulttuurihistoriallisia aarteita
Nousen himmeän lyhdyn valossa jyrkkiä ja kapeita portaita. Lopulta tavoitan huipun ja katson ikkunasta ulos. Maisemana on loputtomiin jatkuva vihreys.



Olen juuri noussut Cesisin keskiaikaiseen linnaan. Saksalaiset rakensivat sen 1200-luvun alkupuolella. Tuolloin Gaujajoki oli merkittävä kauppareitti. Ei siis ole ihme, että useille sen varrella oleville kukkuloilla rakennettiin linnoja, joiden ympärille syntyi kaupunkeja. Cesisin lisäksi linnoja löytyy esimerkiksi Siguldasta, Turaidasta ja Straupesta.
Alueen rikkaan kulttuuriperinnön vuoksi kansallispuistossa vierailijan kannattaakin luonnon lisäksi käydä lumoutumassa myös puiston alueella sijaitsevista historiallisista kylistä ja kaupungeista.








Ligatnen paikkakunnalla tarjoutuu mahdollisuus myös ainutlaatuiseen joenylityskokemukseen. Toisen maailmansodan aikana kaikki Ligatnen kolme siltaa tuhottiin, joten siltoja korvaamaan rakennettiin jokilossi, joka on vielä nykyäänkin ainoa tapa ylittää joki Ligatnessa. Erityisen tästä puisesta rakennelmasta tekee sen, että se kuljettaa matkustajansa joen toiselle puolelle joen virtauksen ja lossikuskin lihasten voimalla.
Pyörän kanssa matka maksoi yhden euron, autolla hintaa tulee ymmärtääkseni viisi euroa. Lossi operoi päiväsaikaan, joten kovin myöhään joenylitystä ei kannata jättää.

Glampingia peurojen valtakunnassa

Poljen kilpaa laskevan auringon kanssa, sillä haluan ehtiä majapaikkaan Gaujan Lielstraupessa vielä, kun on valoisaa. Asfaltti vaihtuu soraksi, ja mutka mutkalta siirryn yhä pienemmille teille ja syvemmälle metsiin.
Vain hetkeä ennen määränpääni saavuttamista, tielle syöksähtää peuralauma. Pysähdyn ja yritän kaivaa kameraani esiin, vaikka tiedän tekeväni sen turhaan. Peurat tuijottavat minua hetken, mutta jo muutamaa sydämenlyöntiä myöhemmin ne ovat rynnänneet niityn kautta metsään. Äkillinen kohtaaminen on hätkähdyttävä. Voisiko olla osuvampaa tervetulotoivotusta paikkaan nimeltä Wild’ness Collective?

Virallinen tervetulotervehdys odottaa muutamaa sataa metriä myöhemmin. Ensin minut huomaa Twigs, terhakka ja ystävällinen koira, joka tulee tervehtimään minua kuin vanhaa ystävää. Pian pihalla ovat myös Yvonne ja Eli, jotka ottavat minut lämpimästä vastaan.
Latvialaiset sukujuuret ovat saaneet heidät muuttamaan Kanadasta Latviaan ja nyt, puolentoista vuoden uurastuksen jälkeen, heidän visionsa ekoretriitistä on viimein totta.

Wild’nessin erikoisalaa on glamping, eli luksustelttailu. Glamping (joka siis on fuusio englannin sanoista glamour ja camping) kääntyy suomeksi parhaiten luksustelttailuna, jossa ideana siis on olla camping-hengessä lähellä luontoa, mutta maustaa kokemus ylellisillä elementeillä. Glamping-telttojen lisäksi retriitissä on tarjolla kuitenkin myös muutama viihtyisä mökki, joten majoitusta löytyy myös sisätiloissa paremmin viihtyville.
Eli johdattaa minut rehevien niittyjen läpi yösijani luo. Edestäni löydän lopulta teltan, jollaista en koskaan ole nähnyt: sen tilavuus vastaa omaa makuuhuonettani ja sisustus viihtyisää hotellihuonetta. Ehkä ällistyttävintä on, että suurin osa näkemästäni on Elin omin käsin rakentamaa.



Ennen nukkumaanmenoa käyn vielä teltalta muutaman sadan metrin päässä sijaitsevassa vieraspaviljongissa, jonka modernissa ja hyvin varustellussa keittiössä glamping-telttailijat voivat laittaa ruokaa.
Kävellessäni iltapalani jälkeen takaisin teltalleni pelkässä taskulampun ja kuun valossa kuulen metsästä rytinää. Voin vain arvailla, ovatko kyseessä peurat vai villisiat.
Kun herättyäni siirryn mukavasta sängystäni teltan terassille aamuauringosta nauttimaan, virkoan uuteen päivään kurkien konserttia kuunnellen. Aamupalaani syödessäni harmittelen, etten kerkeä nauttimaan tästä ympäristöstä kauempaa. Laiva kuitenkin odottaa Riiassa, joten on aika jättää hyvästit Gaujalle ja lähteä jälleen polkemaan.

Gaujan kansallispuisto
- Latvian vanhin ja Baltian toiseksi vanhin kansallispuisto, joka kattaa noin 95 000 hehtaarin alueen.
- Riian suunnasta tulevista matkailijoista suurin osa tulee kansallispuistoon Siguldan kaupungin kautta, jonne Riiasta on matkaa noin 60 kilometria.
- Gaujan kansallispuistoon on myös hyvät junayhteydet ja matka Riiasta Siguldaan kestää noin tunnin. Pyörien kuljetus junissa sallittua. Ks. vinkit junamatkustamiseen pyörän kanssa täältä!
- Kansallispuistossa on runsaasti pyörävuokraamoja ja myös monet majapaikat vuokraavat pyöriä.
- Kansallispuiston alueella on niin asfaltti‑, sora- kuin metsäteitäkin. Suurin osa soveltuu pyöräilyyn kaikenlaisilla pyörillä, mutta joillain metsäteillä on runsaasti pehmeää hiekkaa, minkä vuoksi ne sopivat parhaiten leveärenkaisille pyörille. Iso A2-tie on melko raskaasti liikennöity ja kapeapientareinen, joten rauhallisemmista liikenneolosuhteista nauttivan kannattaa suosia pienempiä teitä.
- EnterGauja ‑sivusto tarjoaa runsaasti vinkkejä oman matkan suunnitteluun. Lisäksi infoa ja pyöräilykarttoja löytyy paikallisista turisti-infoista.
Lue lisää vinkkejä Latviassa pyöräilyyn artikkelista Laivalla Latviaan pyöräseikkailemaan!
Mikä sinua kiinnostaisi eniten Gaujan kansallispuistossa? Kommentoi alas! 🙂
28 comments
Olipa mielenkiintoinen postaus. Pitääkin tutustua tarkemmin tähän Gaujan alueeseen ja Latviassa pyöräilyyn. Olemme toistaiseksi käyneet pyöräretkillä vain eri puolilla Viroa.
Kiitos kommentista, Eila! Joo, Gauja on kyllä kiva kohde! Sieltä ei ole kovin pitkä matka Viroonkaan. Jos olisi ollut enemmän aikaa käytettävissä, niin mielelläni olisin jatkanut kohti Valgaa vaikkapa. Se tosin täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että pyöräilijän kannalta Viro on keskimäärin mukavampi maa teiden kunnon ja liikennekulttuurin osalta. Muuten Latviassakin kyllä riittää nähtävää ja koettavaa 🙂
Ihana reissu!!! Herätti innostusta lähteä pyöräilemään sinne. Pyörä laivaan ja menoksi?! Latviassa olen vain Riikaan tutustunut, täten näkisi enemmän
Kiitos Mari kommentista 🙂 Joo, Latviaan kannattaa tutustua myös Riian ulkopuolella. Maa on kuitenkin niin paljon enemmän kuin pelkkä pääkaupunkinsa 🙂
Vierailimme kaksi vuotta sitten Siguldassa, johon ihastuimme monin tavoin. Silloin mieleen tuli juuri idea pyöräillä Gaujan kansallispuistossa, jos joskus tulemme uudelleen. Näyttää siltä, että kannattaisi tehdä se. Kiitos vinkeistä!
Kiitos kommentista! Joo, Sigulda on ihana ja itse olisin taas toivonut viettää siellä kauemman aikaa, mutta nyt piti viikonlopussa revetä aika moneen paikkaan 😀 Gauja sopii loistavasti pyöräilyyn, joten suosittelen lämpimästi teidän seuraavalla visiitillä 🙂
Tykkäsin itsekin Gaujasta kovasti, vaikka en Siguldaa pidemmälle lähtenytkään. Yhdistelmä luontoa ja historiaa toimii aina! Noita luontopolkujen rappusia tarpoessani kävi kyllä mielessä, että toivottavasti olit löytänyt pyöräsi kanssa hieman fillariystävällisemmän reitin 😀
Siguldaan tiivistyy kyllä loistavasti Gaujan tärkeimmät elementit eli loistava valinta 🙂 Onneksi aloitin sen luontopolun sieltä Guttmanin luolan luota, niin portaat tuli heti vastaan ja jätin pyörän sinne. Koko reittiä en voinut/ehtinyt mennä, kun piti palata pyörän luokse, mutta ihastuttava luontopolku joka tapauksessa 😀
Luin tuosta paikasta jo muualtakin, mutta tämä oli erittäin kattava postaus! Latviasta löytyy paljon nähtävää, joka sopii budjetille. Seuraavalla kerralla täytyy kyllä nähdä muutakin kuin Riika.
Kiitos kommentista, Sandra! Joo, Latvia on kyllä varsin budjettiystävällinen kohde ja Riian ulkopuolella on tosiaan paljon nähtävää 🙂
Tämä kesä on kyllä varmaan ollut Seikkailupyöräilijän kulta-aikaa, kun ei ole varmaan iskenyt edes houkutusta matkata lähialueita kauemmaksi 🙂 Näitä seikkailuja on kiva lukea, vaikka Gaujasta puuttuivatkin muutamasta muusta tarinasta tutuksi tulleet kommellukset.
Heh, hyvä havainto! Mutta tässäpä true story: kun olin palannut Gaujasta Riikaan, mietin juurikin tuota, ei mitään sen kummempia kommelluksia! Juuri kun tämä ajatus oli tullut aivoihin, kuului “pffffff” ja pyörän vauhti pysähtyi. Kumihan se oli sitten mennyt puhkeamaan. Kiitin kuitenkin onneani, että tämä tapahtui reilun kilometrin päässä satamasta eikä esimerkiksi jossain Gaujan syrjäisillä metsäpoluilla 😀 Siinä tapauksessa olisi kyllä syntynyt hieman erilainen blogikirjoitus!
Ihanan näköisiä kuvia ja kokemuksiakin varmasti. Luonto ja linnat kiinnostaisivat molemmat ja tuo luksustelttailu näytti oikein mukavalta, viihtyisin varmasti muutaman yön.
Kiitos Reeta kommentista! Juu, Gaujassa riittää paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa — suosittelen! 🙂
Pyörämatkailijaiksi meistä ei enää tässä iässä taida olla, ei kunnon eikä epämukavuuden sietämisenkään osalta, mutta piti tulla kurkkaamaan tuo luksustelttaosio. Tänä kesänä olemme yöpyneet yhden yön Nolla-majassa Keilaniemessä ja yhden yön teltassa kotipihalla. Tuossa Nollassa ei ollut minkäänlaista wc:tä eli olimme läheisen Laguunin vessojen varassa, jonne kyllä yöllä oli aika pitkä matka. Teltassa yövyimme omalla pihalla, eli kodin wc:t olivat käytettävissä 🙂 Mutta tuollainen luksusvaihtoehto voisi kyllä olla vaikka käyttökelpoinen — kyllä sitä suihkuun voi lähteä vähän kauemmaskin, mutta jos wc:tä tarvitsee myöhään illalla tai yöllä, niin se on kiva olla lähellä.
Kiitos Pirkko kommentista! Joo, glamping on kyllä kiinnostava konsepti juurikin, jos haluaa ulkonanukkumiskokemukseen enemmän mukavuuksia ja jotain ekstraspesiaalia. Varmasti glamping-kategoriaan kuuluvissa paikoissa on paljon eroja juurikin noissa käytännön yksityiskohtien toteutuksessa, kuten tuo teidän kokemuksenne osoitti. Omalla pihalla nukkuminen on kyllä loistava osoitus siitä, että aina ei tarvitse lähteä elämysten perässä merta edemmäs kalaan. Olisipa itselläkin oma piha — varmasti tulisi hyödynnettyä aina välillä! 🙂
Aivan ihanan näköistä, sekä kansallispuisto että glamping-majoitus! Baltiassa on heti jotenkin niin eri näköistä kuin Suomessa noiden hiekkakivimuodostelmien, vanhojen talojen ja rehevän luonnon ansiosta. <3
Kiitos kommentista, Johanna! Joo, Baltia on virkistävän erilainen, vaikka onkin niin lähellä ja samankaltaisuuttakin toki on paljon. 🙂
Gaujan kansallispuisto jäi seuraavaan Latvian reissuun. Kävin itse Kemerin kansallispuistossa, joka oli itselle sopivasti Jurmalan lähellä. Upeita kansallispuistoja on Latviassakin ja tuo Gauja vaikuttaa varsinkin tosi monipuoliselta.
Mulla taas Kemeri jää seuraavaan reissuun, joten hauskasti mennään ristiin 😀 Toki Latviassa riittää nähtävää muutenkin ja itseäni kiinnostaisi päästä pyöräilemään esim. vaikka koko maan rantaviiva sitten joskus seuraavalla kerralla 🙂
Gaujan kansallispuisto on tuttu neljän vuoden takaa, silloin käytiin Cesiksessä (ihastuimme!) ja Erglu-kallioilla. Ihana tuo sun majoitus! Itsekin tykkään nimenomaan luksustelttailusta, koska normaalisti mulle tulee teltassa vain kylmä ja nukun huonosti. Ihana toi lossi! 😀
Kiitos kommentista Sonja! Kiva kuulla, että Cesis on ihastuttanut sinutkin! Majoituksen osalta perinteinen leirimeininki jatkuu varmaan mun pääasiallisena majoitusmuotona jatkossakin, mutta toki glamping oli aivan erityislaatuinen kokemus ja teltta hiveli esteetikon silmääni 🙂 Lossi oli ihana juu! 🙂
No niin, olen aina vierastanut telttailua… mutta en siis ole vain ymmärtänyt kokeilla glampingia! Vau!
Latvia on ihastuttava maa, ja tämä vahvistaa käsitystä siitä että se on koostaan huolimatta tosi monipuolinen.
Joo, glamping varmasti tavoittaa sellaisia ihmisiä, joihin perinteinen erämeininki ei uppoa. Itselleni riittää luonnon luksus, mutta täytyy sanoa, että kyllä tämä paikka teki vaikutuksen ja esimerkiksi vaikkapa romanttisen viikonlopun viettäminen tällaisessa paikassa olisi varmasti unohtumaton elämys.
Glamping ja luksustelttailu kuulostavat aivan ihanilta. Ja tuo, että aamulla voisi sängystä käsin katsella metsiä ja niittyjä! Pistän ehdottomasti tämän kuvauksellisen paikan ja kansallispuiston korvan taakse — kiitos kun jaoit. Ja kommelluksista puheenollen, onneksi ei sinulle sattunut peurakolaria.
Joo, glampingia kannattaa ehdottomasti kokeilla! Vaikka olenkin viettänyt paljon öitä luonnossa, niin olihan päivän aloittaminen luontoa ihaillen parisängyssä yhä makoillen aika erityinen elämys 😀 Ja juu, onneksi peurakontakteissa säilyi turvaväli 😀
Tässäpä kyllä sellainen reissu, jonka voisin itsekin tehdä milloin vaan. Itseasiassa olen jo useaan otteeseen miettinyt että lähtisin pyörän kanssa laivaan. Ensisijaisesti olen miettinyt Tallinnaa ja muuta Viroa mutta nythän olisi laivareittien puolesta todella oiva tilaisuus lähteä myös kiertämään Latviaa. Olen kyllä jopa hieman kateellinen tästä reissusta
Olipa hyvä ja kattava teksti! Löysin blogiisi kun etsin tietoa pyöräreiteistä Latviassa tulevan kesälomareissun johdosta. Nyt etsin lisää tietoa tästä kansallispuistosta ja laitan blogisi seurantaan!
Jos kiinnostaa, niin kirjoitan myös itse reissublogia (välillä pyöräillen, välillä muuten) https://marinmatkassa.fi/