Berliinissä hiljattain piipahtaessani oli selvää, että tahtoisin tehdä pyöräretken jonnekin kaupunkikeskustan ulkopuolelle.
Kohteeksi valikoitui Potsdam, joka on suosittu päiväretkikohde, mutta jonne tavallisesti matkustetaan junalla. Pyöräillen olisi kuitenkin mahdollista tutkia maisemia myös matkan varrella.
Tällä kertaa en lähtenyt pyöräretkelleni yksin, vaan seurakseni lähti Aurélien, jota Potsdamin linnat kiinnostivat kovin. Olimme siis jo aikaisemmin sopineet menevämme yhdessä päiväretkelle kyseiseen kohteeseen, mutta idean noustessa esiin ensi kertaa, emme olleet vielä keskustelleet liikennevälineestä mitään. Noh, jos minua yhtään tuntee, niin voi olla melko varma siitä, että polkupyöräily saatetaan liittää osaksi retkeä kuin retkeä…
Pyöräilytaustamme poikkeavat hieman toisistaan, sillä Aurélien arveli aikaisemmin pyöräilleensä pisimmillään 10 kilometria. Pyöräily ei siis missään nimessä ollut hänen mukavuusaluettaan. Vakuutin kuitenkin, että jos jaksaa polkea 10 kilometria, niin jaksaa aivan varmasti polkea myös 40 kilometria. Voisimme sitä paitsi tulla takaisin paikallisjunalla. Ja koska koronaviruskin oli juuri saapunut kaupunkiin, pyöräily olisi mitä parhain tapa viettää aikaa raittiissa ilmassa poissa ihmisvilinästä.
Pyörävuokraamon kautta matkaan

Aurélien tarttui rohkeasti haasteeseen, ja niin suuntasimme Neuköllnissä sijaitsevaan pyörävuokraamoon nimeltä Rent A Bike 44. Tämä vuokraamo lienee kaupungin edullisin, sillä he veloittavat pyöristä vain 4 euroa kalenteripäivältä, 25 euroa viikolta tai 70 euroa kuukaudelta! Not bad. Ideana heillä on, että vuokrafillareillakin pyöräilyn tulisi olla edullisempaa kuin julkisella liikenteellä kulkemisen.
Rent A Biken erittäin huokeilla hinnoilla on toki syynsä. Vuokraamon pyörät ovat roskiksista ja kaduilta pelastettuja, uuteen uskoon kunnostettuja pyöriä. Retkipyörämme eivät siis olleet mitään uudenkarheita merkkipyöriä, vaan esimerkiksi omani kitisi ja natisi joka polkaisulla. Rentoa päiväretkeä ja kaupunkipyöräilyä varten vuokraamon pyörät kuitenkin ajoivat asiansa ja olivat helposti hintansa väärtejä.
Vuokraamossa vallitsi myös todella ystävällinen ja luottavainen tunnelma. Toisin kuin useimmat pyörävuokraamot päällä maan, he eivät esimerkiksi vaatineet pyöriä vastaan minkäänlaista panttia. Kaiken kaikkiaan ihastuin heidän toimintafilosofiaansa ja palvelukulttuuriinsa!
Grunewald — Berliinin luontokeidas
Pyörävuokraamossa henkilökunta oli ystävällisesti neuvonut meille suorimman reitin Potsdamiin. Mutta kuka nyt suorinta reittiä haluaisi perille mennä?
Olin bongannut kartalta suuren viheralueen, Grunewaldin, ja sen houkutus tuntui aivan liian vastustamattomalta. Poikkeaminen tietäisi arviolta 10–15 kilometrin mutkaa matkaan, mutta toivoin seuralaiseni reisien kestävän tämän pienen lisäyksen.
Niinpä lähdimme suunnistamaan läpi Länsi-Berliinin rauhallisten asuinalueiden kohti Grunewaldin metsiä ja järviä. Vajaa 20 kilometria myöhemmin saavuimme 3000 hehtaarin laajuisen metsän laitamille.
Vehreyden ohella alue tihkui vaurautta. Jo matka kohti Grunewaldia oli osoittanut, että nyt olimme Berliinin äveriäissä osissa. Läheisten asuinalueiden talot olivat olleet kuin kartanoita, ja metsässäkin tuli vastaan hulppeita linnoja ja ratsastusklubeja. Me juhlistimme kuitenkin retkemme arvioitua puoliväliä nauttimalla Lidlistä ostamamme eväät jättimäinen puunkanto pöytänämme.



Suurkaupungin hulinan jälkeen hiljainen metsä tuntui lumoavalta. Ruuhkainen ja meluisa kivikeskusta oli vaihtunut raittiiseen ilmaan, lintujen lauluun ja koirankakkaan.
Pian vaihdoimme koiranulkoiluttajien kansoittamilta ulkoilureiteiltä pienemmille poluille, joilla saatoimme samota ylhäisessä yksinäisyydessämme.
Oli yhtäkkiä todella helppo kuvitella, kuinka tärkeä henkireikä tämä metsäalue oli aikoinaan ollut muurin ikeessä eläneille länsiberliiniläisille.

Pitkä pyörätie Grunewaldin halki
Grunewaldin metsäpoluille olisi voinut jäädä harhailemaan loputtomiin. Itse asiassa seuraavalla kerralla soisin alueeseen tutustumiseen vaikka koko päivän. Nyt iltapäivä oli kuitenkin jo pitkällä, joten muutimme kurssin viimeinkin kohti Potsdamia.
Emme silti vielä jättäneet Grunewaldia. Nyt poljimme vähintään viiden kilometrin verran leveää, metsän reunustamaa pyörätietä. Ainoa kauneusvirhe oli toisella puolella kulkeva moottoritie, mutta päätimme ottaa autobaanan osana kokonaisvaltaista Saksa-kokemusta.



Wannsee ja väsymys
Lopulta saavuimme Wannseehen, Berliinin läntisimpään kaupunginosaan.
Historiankirjoissa paikka on tunnettu erityisesti Wannseen konferenssista, jossa natsit käsittelivät juutalaisten kansanmurhan toteutusta. Synkästä historiastaan huolimatta paikka on vehreä ja viehättävä sekä hulppeista huvioista ja huvijahteista päätellen myös todella vauras. Pitkän hiekkarantansa ansiosta Wannsee on myös suosittu kesänviettokeidas.


Me emme kuitenkaan menneet rannalle emmekä tutustuneet historiallisiin kohteisiin. Tässä vaiheessa meillä ei ollut enää resurssseja yhteenkään ylimääräiseen mutkaan.
“Nyt alkoi väsyttää”, Aurélien tunnusti.
Olimme taittaneet matkaa nyt noin 30 kilometria, eli kolme kertaa enemmän kuin mitä hän oli koskaan pyöräillyt. Varsin raskaasti etenevät polkupyörämme eivät olleet tehneet kilometreistä erityisen keveitä. Hän oli toistaiseksi selviytynyt retkestä reippaasti ja urheasti, mutta tässä vaiheessa reisilihaksille alkoi pyöritys riittää.
“Enää 10 kilometria”, tsemppasin, ihan niin kuin uupumuksen äärellä tieto siitä, että vasta 3/4 matkasta olisi takanapäin, toisi mitään todellista helpotusta.
“Ja se linna menee kiinni 15 minuutin päästä. Mä vaan halusin nähdä sen linnan”, hän vastasi.
Tässä vaiheessa en voinut enää kuin nauraa itselleni. Olin uuvuttanut matkaseuralaiseni ja nyt emme edes ehtisi vierailla linnassa (itsehän en siis missään vaiheessa ollut edes tarkistanut aukioloaikoja). Tajusin, että jos olisin oikea pyöräretkiopas, ei näillä meriiteillä saataisi kovinkaan ylistäviä referenssejä TripAdvisorissa.
Viimeinkin Potsdamissa!
Muutaman tuskaisemman kilometrin jälkeen eteemme avautui kaunis järvimaisema ja vastarannalla siintävä Babelsbergin linna (jonne siis emme olleet olleet menossa, linna on ilmeisesti yleisöltä suljettu). Poljimme sillan yli ja ta-daa, olimme Potsdamin puolella.
Sikäli kun Wannsee oli sujunut matkakumppaniltani lievän epätoivon ja itseltäni vastaavasti tsemppaamisen merkeissä, Potsdam ei saapunut hetkeäkään liian aikaisin.



Potsdamin kuuluisalle Sanssoucin linnalle oli matkaa vielä jokunen kilometri, mutta jo kaupungin rajalle saapuminen valoi kumppaniini uutta energiaa. Hän oli tehnyt sen: pyöräillyt yli 40 kilometria, eli reilusti pisimmän matkan elämässään!
Itsekin koin helpotusta, sillä olimme ainakin ehtineet kaupunkiin valoisaan aikaan. Ehtisimme vielä hieman kierrellä kaupungilla, ja vaikka emme enää voisi päästä linnaan sisälle, ehkä pystyisimme vielä tutustumaan siihen ulkoa käsin.
Satumainen Potsdam
Potsdam yllätti meidät kauneudellaan. Minulla ei ollut ollut mitään erityisiä ennakko-odotuksia kaupungista. Itse asiassa olin kuvitellut, että parin linnan lisäksi kaupunki olisi varmaan aika mitäänsanomaton.
Heti alkumetreiltä lähtien tiesin olleeni väärässä: arkkitehtuuri oli hätkähdyttävän kaunista, ja miltei jokainen rakennus olisi minun mittapuullani käynyt linnasta.
Järven luokse päästessämme ja auringonlaskun alkaessa paikan viehätys ei ainakaan vähentynyt. Ihailimme hetken järveä ja sen rannalla sijaitsevaa Uutta puutarhaa (Neuer Garten) ennen kuin kiirehdimme kohti Sanssoucin palatsia.


Sanssoucin palatsi
Lopulta saavuimme Sanssouciin, 1700-luvun puolivälissä rakennettuun preussilaishallitsijan huvilinnaan. Usein sitä kuulee kuvailtavan Saksan Versailles’ksi, mutta Sanssouci on toki pienimuotoisempi ja vähemmän överi.
Siinä vaiheessa, kun me olimme ehtineet paikalle, itse linna oli jo sulkenut ovensa vierailijoilta, mutta sen ulkopuolella ja sitä ympäröivässä valtavassa puutarhassa oli yhä mahdollista käyskennellä vapaasti.
Vaikka tavallaan saavuimme myöhässä, totesimme molemmat, että emme olisi voineet saapua paljon kauniimpaan aikaan. Palatsialue oli hiljentynyt ihmisistä ja kylpi kauniisti viimeisissä auringonsäteissä. Olomme oli myös vaiheikkaan pyöräilypäivän jäljiltä paikan nimen mukainen, Sanssouci — vailla huolen häivää.







Info: Berliinistä Potsdamiin
- Potsdam sijaitsee lähtöpaikasta riippuen noin 30–40 kilometrin päässä Berliinin keskeisimmistä kaupunginosista
- Pyörän lisäksi sekä Potsdamiin pääsee myös paikallisjunalla eli S‑Bahnilla (S7). Potsdam sijaitsee C‑vyöhykkeellä. S‑Bahnilla pääsee niin ikään tässä jutussa esiteltyisin Grunewaldiin ja Wannseehen, jotka sijaitsevat B‑vyöhykkeellä.
- Yhden hengen ja yhden pyörän yhdensuuntainen matka S‑Bahnilla maksoi kirjoitushetkellä yhteensä 6,20 €.
- Sanssoucin palatsialue sijaitsee noin 3,6 kilometrin päässä Potsdamin asemalta, eli sikälikin pyöräily on hyvä tapa tutustua kaupunkiin.
7 comments
Upea postaus ja hauska tarina! Kyllä tämä pyöräseikkailu jäi Aurélienin mieliin varmasti paremmin kuin jos hän olisi matkustanut Potsdamiin muiden matkailijoiden mukana junalla ja nähnyt palatsin sisältä. Meistä jokainen tarvitsee välillä matkalle mukaan kaltaisiasi seikkailuenkeleitä – polkupyörällä tai ilman – jotka saavat meitä kokeilemaan itsellemme uusia juttuja.
Kiitos kommentista! Aurélienilta saamani palautteen perusteella voin varmuudella päätellä ainakin sen, että hänen reitensä olivat seuraavana päivänä kipeämmät kuin Potsdamin-retken junalla toteuttavilla keskimäärin! Mutta joo, luulen, että hän tavoitti päiväretkemme myötä myös pyöräseikkailujen hienouden. Seikkailuenkeli on muuten ehkä paras titteli ikinä! 😀
Itseltänikin jäi Sanssoucin linnan sisus näkemättä, koska ainakin syksyllä 2013 sitä pääsi ihastelemaan vain oppaan johdolla ja kaikki opastetut kierrokset oli buukattu täyteen siltä päivältä. Eli kierros kannattanee varata netistä etukäteen. Anyway, linnan puutarha on niin upea, ettei meitä varsinaisesti harmittanut. Ja jäipähän enemmän aikaa tutustua Potsdamiin itseensä. TODELLAKIN viehättävä paikka! Me matkasimme sinne juurikin junalla, mitä voin sitäkin suositella: nopeaa ja näppärää ja itse paikan päällä tulee kyllä käveltyä aika montakin kilometriä. Mutta voisin kyllä itsekin taittaa reissun fillarilla — olisi taatusti hieno elämys.
Enpä ole ajatellutkaan, että Berliinistäkin tosiaan on varmaan monen monta kohdetta sen verran lähellä, että niihin voisi tehdä pyöräretkiä. Ole ollutkin kaupungissa vain pari kertaa, ja aina on ollut jotain muuta agendalla. Mutta hyvä vinkki siihen aikaan, kun taas saa matkata!
Olen kuullut Potsdamista, mutta siellä en vielä ole käynyt. Pyöräily voisi tuottaa itsellenikin tuskaa kyllä. 😀
Tämä onkin minulle ihan uusi paikka. En ole ennen kuullut.
Berliinissä olin ekaa kertaa joulumarkkinoilla joulukuussa. Tykkäsin kovin. Joskus voisi
laajentaa tuollaiseen matkaan.
https://www.kotonajakaupungilla.fi/
Kiitos vinkistä! Potsdamer Platz onkin jo minulle tuttu ja blogissani monin tavoin käsitelty, joten ensi kerralla Berliinissä voisin suunnata vaikkapa juuri Potsdamiin, kun sen junallakin helposti tavoittaa, niinkuin mainitsit.